Lähes jokaisessa tilaisuudessa esille nousevat muistot lehden asiamiehistä, jotka vanhoina hyvinä aikoina hankkivat työpaikoiltaan ja kotiseuduiltaan valtavan määrän tilauksia.

Legendaarisin nimi lienee nyt jo edesmennyt ministeri Matti Puhakka, jonka tilausmäärät Uimaharjun tehtaalta olivat valtavia. Pohjois-Karjala-lehden levikki hipoi 13 000 tilausta, sd-lehtien yhteensä yli 600 000 tilausta.

Vuosien saatossa työväenlehtien aktiivisten asiamiesten määrä kuitenkin hiipui samassa suhteessa kuin muukin järjestöelämä ja politiikan puhuminen työpaikoilla sekä sanomalehtien tilaaminen ylipäätään.

Yksin rahan vuoksi kukaan tuskin hommaan ryhtyy.

Itäsuomalainen järjesti viime viikolla etäyhteyksin sidosryhmäpalaverin, jossa lehden tilannetta ja tulevaisuutta pohdittiin parinkymmenen aktiivin voimin. Siinäkin keskustelussa esille nousi asiamiesjärjestelmä.

Itäsuomalaisen toiminnan jatkumisen edellytykseksi on arvioitu pitkässä juoksussa tuhat lisätilausta, joista puolet olisi hyvä saada kokoon nopealla aikataululla. Asiamiesjärjestelmästä puhuminen on tässä yhteydessä relevanttia, sillä vain parisen prosenttia SAK:n jäsenistä tilaa alueella lehden, 98 prosenttia ei.

Parhaina aikoina yhdellä työväenlehdellä saattoi olla useampi sata asiamiestä, joista jotkut hankkivat jopa tuhat tilausta. Tänä päivänä tällainen ei ole realismia, mutta sekin riitäisi, jos jokaisella puolueosastolla olisi yksi asiamies, joka hankkisi 30 tilausta.

Ammatti- ja puolueosastot: ottakaa haaste vastaan ja ehdottakaa, millaista korvausta vastaan alueelta löytyisi sivutuloa haikaileva eläkeläinen tai muu asiamies tilaushankintaa tehostamaan.

Yksin rahan vuoksi kukaan tuskin hommaan ryhtyy. Tarvitaan aatteellista halua edistää lehden edustamia arvoja, mutta sellaistahan luulisi löytyvän, jos on SDP:n ja SAK:n liiton jäsen.

Arto Miettinen

Itäsuomalaisen päätoimittaja