Samalla hallitus taputtelee itseään selkään ja katsoo onnistuneensa päätöksissään ja mikä karmivinta – aikoo jatkaa samaa rataa.

Minua huolettaa syvästi, mitkä ovat hallituksen päätösten lopputulemat keväällä 2027. Missä kunnossa mahtavat vaalikeväänä olla ennen kaikkea ihmiset, kun hallituksen kylmä leikkauslinja on vaikeuttanut jo valmiiksi vaikeuksissa olevien tilannetta eikä edes empatiaa heru?

Hallituksen toimien vaikutukset eivät valitettavasti taianomaisesti hetkessä korjaudu, oli tuleva hallitus millainen tahansa. Sen verran syvistä vesistä puhutaan. Kun työttömyys pitkittyy ja samalla on estetty kaikki kosketus työelämään poistamalla työttömyysturvan suojaosa, on työttömyydestä monella pitkä matka pinnalle. Kun yhä useampi lapsi joutuu kokemaan perheensä vähävaraisuuden, huoli viiltää pitkän jäljen turvallisuudentunteeseen.

Nyt osattomuus hiipii äsken vielä pärjänneiden ihmisten elämään.

Viime aikoina on syystäkin puhuttu paljon yli sukupolvien kulkevasta köyhyydestä, osattomuudesta ja työttömyydestä. Meillä on näistä esimerkkejä ympäri Suomea, mutta ilmiö laajenee nyt pienistä paikkakunnista suurempiin keskuksiin, joissa ihmiset ovat pitkälti vielä työllistyneet ja sosiaalinen osallisuus toteutunut. Nyt osattomuus hiipii äsken vielä pärjänneiden ihmisten elämään.

Hallituksen politiikan vaikutuksia arvioidaan kyllä maamme talouden näkökulmasta, mutta pitkäaikaiset vaikutukset ihmisten henkilökohtaiseen elämään jäävät tunnistamatta. Muistissa on vielä 1990-luvun lama, joka iski perheisiin julmasti. Minäkin hoidin mielenterveyskeskuksessa ihmisiä, jotka ykskaks olivat vailla työtä ja hirveissä veloissa. Meillä on yhä isompi joukko ihmisiä, joka ei uskalla ajatella huomista päivää pitemmälle.

Eri alueilla on erilaiset mahdollisuudet tarjota toivon siementä, mutta reuna-alueilla kuten Itä-Suomessa ei työttömyyden kohdatessa ole juurikaan vaihtoehtoja, joihin tarttua. Jos yhtäältä lähtee sata työpaikkaa ja toisaalle tulee saman verran, ei voi sanoa, että yhden alueen työpaikkamenestys korvaisi toisen alueen menetystä.

Ei ole oikein ajaa ihmisiä pois juuriltaan elannon hankkimisen perässä ja edellyttää nyky-Suomessa, että ihmiset kantavat nahoissaan epäonnistuneen politiikan seuraukset. Hallitus on saanut paljon moitteita siitä, että se on jättänyt arvioimatta toimiensa vaikutusta niihin, joihin muutokset osuvat. Hallitus tuntuu katsovan vain suurta kuvaa, jossa pieni ihminen ei näy.

Tuula Väätäinen

kansanedustaja (sd)