Kun seuraan kolmevuotiaan lapsenlapseni kasvamista, ajattelen, kuinka paljon hänellä on uuden oppimista. Kuinka usein hän joutuu päivittämään juuri oppimaansa ja valitsemaan uuden tavan toimia.

Onko montaakaan asiaa, josta voi sanoa, että näin tämä on, tapahtuu maailmassa mitä hyvänsä – eipä juuri ole.

Tämän kesän lukuisat hukkumiset ja vähältä piti -tilanteet ovat surullisia muistutuksia siitä, miten yllättäen elämä voi muuttua. Helteisessä heinäkuussa menehtyi hukkumalla ennakkotietojen mukaan 28 henkilöä, joista kuusi Itä-Suomessa.

Omaa mieltäni ovat painaneet erityisesti lasten veden varaan ja vaaraan joutumiset. Liian monessa tilanteessa on osoittautunut, että heitä ei ole valvottu veden äärellä riittävästi. On täysin ymmärrettävää, että aikuisetkin tarvitsevat omaa aikaa, mutta lasten turvallisuuden kustannuksella se ei ole luvallista.

Oman lapsen menettäminen on vanhemmille kaikkein vaikein paikka. Se on menetys, joka seuraa mukana unissa ja valveilla läpi elämän. Kenelle tahansa voi sattua vahinko, hetkellinen herpaantuminen, mutta meidän on yhdessä tehtävä kaikkemme, ettei tuo elämän pahin painajainen toteutuisi kenenkään kohdalla.

Yhteiskunnan on panostettava nykyistä enemmän uimataidon opettamiseen.

Asiantuntijat ovat muistuttaneet uimataidon välttämättömyydestä. Erityisesti lasten uimataito on heikentynyt huolestuttavasti, sillä vuonna 2022 vain hieman yli puolet kuudesluokkalaisista oli uimataitoisia, kun kuusi vuotta aiemmin uimataitoisia oli kolme neljäsosaa. Myös aikuisen tai iäkkäämmän henkilön uimataito voi tuhansien järvien maassakin olla puutteellinen, mutta taitoa ei kehdata tai uskalleta kehittää.

Yhteiskunnan on panostettava nykyistä enemmän uimataidon opettamiseen vauvasta vaariin huolehtimalla ammattitaitoisten uimaopettajien riittävyydestä sekä turvallisen kokoisista opetusryhmistä.

Vanhempia on muistutettava voimakkaammin velvollisuudesta valvoa lapsiaan rannoilla. Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen voi johtaa rikossyytteeseen heitteillepanosta tai kuolemantuottamuksesta. Vaikka lapsista huolehtiminen on erityisesti heidän vanhempiensa vastuulla, on samalla syytä muistuttaa kaikkia meitä inhimillisestä vastuusta kanssaihmisiämme kohtaan.

Kenenkään elämä, edes lasten, ei ole ainaista auringonpaistetta, mutta aina kun vain voimme, on syytä tuoda onnea ja päivänpaistetta omaan ja toisten elämään.

TuulaVäätäinen

kansanedustaja (sd)