Kun työllistyminen tuntuu epävarmalta, horjuu moni muukin asia. Arjesta katoavat rutiinit, ja tilalle hiipii ulkopuolisuuden tunne. Epävarmuus ei jää yhteen elämänalueeseen, ja huoli leviää hiljalleen kaikkialle ja murentaa uskoa ja suuntaa.

Huoli leviää hiljalleen kaikkialle ja murentaa uskoa ja suuntaa.

Kyse ole vain työstä. Yli puolet nuorista kokee paineita myös koulutuksesta. Pitäisi pärjätä, onnistua ja tietää jo varhain, mihin suuntaan elämä kulkee.

Nuorten hyvinvointi ei kuitenkaan ole yksittäisten valintojen tai ominaisuuksien varassa. Se rakentuu arjessa. Niissä rakenteissa ja palveluissa, jotka ympäröivät nuorta joka päivä. Paikat, joissa voi kohdata muita, kuulua joukkoon ja löytää oman paikkansa. Siksi olen aidosti huolissani siitä suunnasta, johon nyt ollaan menossa. Kun näistä palveluista leikataan, leikataan samalla nuorten arjen tukiverkoista.

Samaan aikaan mielenterveyspalveluista leikataan. Juuri niistä palveluista, joiden tarve kasvaa, kun epävarmuus lisääntyy. Tämä yhtälö on kestämätön. Nuorten tulevaisuususko ei palaudu itsestään. Näemmekö heidän huolensa ja olemmeko valmiita tekemään päätöksiä, jotka vahvistavat toivoa.

Ja ehkä tärkeintä on lopulta se, että nuori saa kokea olevansa tärkeä kuultu. Että emme katso katso ohi, vaan katsomme kohti. Näemme, että jokaisella on oma reitti, jota pitkin edetä, vaikka suunta ei olisi ihan vielä selvä.

Suna Kymäläinen

kansanedustaja (sd)