Tämän jutun julkaisupäivänä järjestetään Helsingin Senaatintorilla suurmielenosoitus, jossa melkoinen määrä Suomen kansalaisia kertoo mielipiteensä maan hallituksen yksipuolisesti sanelemista työelämän heikennyksistä.

Hallitus aikoo muun muassa asettaa matalapalkkaisille ja julkisen sektorin aloille palkankorotuskaton vientimallilla, heikentää työntekijöiden irtisanomissuojaa ja nopeuttaa lomautusmenettelyä, säätää ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomaksi, lakkauttaa aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan, rajoittaa merkittävästi lakko-oikeutta ja mahdollistaa vuoden mittaiset määräaikaiset työsopimukset ilman perustetta.

Lisäksi hallitus aikoo jatkaa jo aloittamiaan työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkauksia. Valtiovarainministeri Riikka Purra on väläytellyt jopa kahden miljardin euron lisäleikkauksia. Epäilemättä ne tulevat kohdistumaan juuri samoihin henkilöihin kuin jo tehdyt ja tekeillä olevat leikkaukset, ja lienee ihan turha odotella tälläkään kertaa mitään yhteisvaikutusten arviointia. Hallitus käskee menemään töihin, mutta ei kerro miten leikkaukset muuttuvat työpaikoiksi tilanteessa, jossa työpaikkojen määrä vähenee ja työttömien määrä kasvaa.

Hallituksen vastaukset esitettyyn kritiikkiin ovat ylimielisiä. Leikkaukset on ihan pakko tehdä, ja on vedottu kansan hallitukselle antamaan mandaattiin. Jopa ministeritasolla on puhuttu halventavasti ay-mafiasta, joka pyrkii vaikuttamaan ulkoparlamentaarisesti kansan valitseman hallituksen toimintaan. Puhutaan laittomista lakoista, vaikka perustuslaki takaa lakko-oikeuden myös poliittisista syistä. Tv:n ajankohtaisohjelmissa EK:n edustajat puhuvat hallitusohjelmasta ihan kuin olisivat ministereitä.

Ei kansa ole hallitusta valinnut. Vaaleissa kansa valitsi eduskunnan, joka valitsi hallituksen.

Ei kansa ole hallitusta valinnut. Vaaleissa kansa valitsi eduskunnan, joka valitsi hallituksen. Vaalitulos olisi mahdollistanut myös toisenlaisia kokoonpanoja. Nykyiselläkin hallituksella olisi mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja, mutta se on lyönyt lukkoon heikoimmassa asemassa olevien kurittamisen leikkauksilla ja hyvätuloisten hellimisen veronkevennyksillä.

Kyse on arvovalinnoista, kuten nykysin on tapana sanoa.Hallitus on tietoisesti valinnut heikentää ihmisten arjen edellytyksiä, leikata niiltä, joilla on kaikkein vähiten, heikentää työmarkkinoihin aiemmin liittynyttä neuvottelukulttuuria ja määrätä asioista lainsäädännöllä. Työelämän heikennykset kirjattiin jo hallitusohjelmaan, eikä niistä ole sen jälkeen aidosti neuvoteltu. Työmarkkinajärjestöt vain kutsuttiin neuvottelupöytään allekirjoittamaan valmis paperi. Jos mafiameiningistä halutaan puhua, niin ay-liikkelle tehtiin tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

Tämän sanominen ei ole demokratian vastustamista, vaan demokratiaa aidoimmillaan. Vaaleilla ei valita diktatuuria neljäksi vuodeksi kerrallaan, vaan kansalaisilla on oikeus pyrkiä vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin myös vaalien välillä. Siihen on syytä nyt erityisesti siksi, että ennen vaaleja ei ollut mitään puhetta työmarkkinajärjestelmän romuttamisesta. Ei myöskään kaikkein köyhimmiltä leikkaamisesta, vaan erityisesti perussuomalaiset korostivat, että se ei missään tapauksessa käy. Kummasti se rupesi käymään heti puolueen päästyä hallitukseen, ja nyt näistä valheellisista lupauksista muistuttaminen sivuutetaan kokonaan.

Hallituksella on kuulemma kansan antama mandaatti tehdä kansalle mitä halua, mutta kansalaiset siellä Senaatintorilla ovat eri mieltä.

Sakari Timonen

Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.