Joensuun Työväenyhdistyksen kiinteistöhuolet 1980-luvun alussa eivät päättyneet suinkaan vanhan työväentalon purkamiseen ja uuden talon kiinteistöyhtiön perustamiseen.

Yhdistys joutui vielä käymään pitkät ja tuskalliset neuvottelut omistamansa niin sanotun Pielishovin hotellikiinteistön vuokrasopimusesta.

Vanha sopimus oli päättymässä ja odottelimme tarjousta uudesta. Se tulikin, mutta pettymykseksi todettiin sen olevan oletettua tuntuvasti huonomman. Kiinteistövastaava Kasper Maunulan kanssa päätimme omin lupimme tutkia muita vaihtoehtoja. Käytännössä tämä tarkoitti kysellä hotelli Karelian omistajalta olisiko tällä halukkuutta bisneksensä laajentamiseen.

Teiniliitto-ajoilta tunsin Karelia-yhtiöiden markkinointipäällikön, jonka kanssa sovimme tapaamisen. Se toteutui hotelli Karelian saunatiloissa, missä ilmoitin Pielishovin vanhan vuokrasopimuksen olevan katkolla. Mistään rahasummista ei tuolla saunareissulla olllut puhetta, eikä meillä kummallakaan osapuolella ollut minkäänlaisia valtuuksia edes sellaisista puhua.

Karelia-yhtiöt teki tarjouksen, jota puitiin Työväenyhdistyksen johtokunnassa lähes kyllästymiseen saakka. Tarjoukseen perehtyivät myös kaikki yhdistyksen lakimieskoulutuksen saaneet jäsenet ja tarpeen olikin, sillä Karelian tekemä paperi pli huolellisesti laadittu ja siitä näki selvästi, että juristia oli käytetty myös sitä tehdessä.

Kun asiasta ilmoitettiin entiselle vuokralaiselle, tämä kiivastui niin, että haastoi yhdistyksen oikeuteen.

Sopimusneuvotteluja käytiin nyt uuden tarjouksen pohjalta ja jatkoneuvottelujen jälkeen tehtiin vuokrasopimus. Entiselle vuokralaiselle ilmoitettiin, että yhdistys on saanut paremman tarjouksen, johon sisältyi muun muassa kiinteistön peruskorjaus.

Kun asiasta ilmoitettiin entiselle vuokralaiselle, tämä kiivastui niin, että haastoi yhdistyksen oikeuteen. Haastettaan entinen hotellinpitäjä perusteli sillä, että hän olisi maksanut saman verran, kuin uusikin sopimuskumppani ja tällä perusteella hänellä olisi lakiin perustuva oikeus jatkaa talosssa vuokralaisena. Mitään tällaista hän ei ollut kuitenkaan milloinkaan ilmoittanut, joten kiista piti ratkaista lakituvassa.

Raastuvan oikeuteen marssimme Maunulan "Kassun" kanssa yhdessä yhdistyksen palkkaaman asianajajan kanssa. Itse oikeudenkäynnissä ihmettelin juristin vähäistä osuutta jutussa. Hän luki ainoastaan kirjoittamani vastineen lisäten siihen ainoastaan vaatimuksen syytteen hylkäämisestä. Minun roolini oli toimia todistajana, missä Kassun kertoman mukaan onnistuin niin hyvin, että lakituvan oikeusneuvosmiehetkin joutuivat pidättelemään hymyään.

Voitimme kiistan puhtaasti. Ainoa tappiomme oli asianajajan tuhansien markkojen lasku, mikä oli odotettavissakin. Kiiistan kohteena ollut vuokrasopimus osoittautui vuosien saatossa epäedulliseksi, mutta sopimuksen kohde, eli hotellikiinteistö myytiin myöhemmin hyvään hintaan ja yhdistyksen rahaliikenne kääntyi niin sanotusti päinvastaiseksi. Entiset kulut muuttuivat hyvin sijoitettuina tuotoiksi.

Esa Partanen