Tämä olikin oikeastaan ainoa odotettu ratkaisu ottaen huomioon, että lehti täyttää ensi vuonna kunnioitettavat 120 vuotta.

Mitään helppoja ratkaisuja yhtiökokouksen päätöksen toimeenpanemisessa ei kuitenkaan ole olemassa. Näin on erityisesti sen vuoksi, että Savon puolen kiinnostus uutta lehteä kohtaan on osoittautunut odottamattoman vaisuksi.

Savolaisten tilaajien vähäisyys herätti ihmettelyä myös yhtiökokouksessa. Lehdellä on edelleen vain muutamia kymmeniä savolaisia tilaajia, mikä kertoo siitä, etteivät edes keskeiset luottamushenkilöt tilaa Itäsuomalaista.

Onko vaalipiirin kaltainen hallinnollinen alue sittenkään oikea viiteryhmä alueellisen lehden tilaajiksi?

Ihmettelyyn on helppo yhtyä, sillä lehdessä on kiistatta ollut tilaajamäärään nähden paljon savolaista sisältöä. Kun piiri on lisäksi ponnistellut lehden rahoituksen korottamisen puolesta puoluekokouksessa ja puoluevaltuustossa, pitäisi lehden tilaamisen olla luottamushenkilöille aika itsestäänselvä valinta.

Vaan eipä näköjään ole, mikä pistää luonnollisestikin pohtimaan sitä, onko vaalipiirin kaltainen poliittis-hallinnollinen alue ja sen puolueväki sittenkään oikea viiteryhmä alueellisen viikkolehden tilaajiksi.

Mutta ei niin huonoa ettei jotakin hyvääkin. Kovin usein ei muista mainita, että Itäsuomalainen on saanut uudistuksensa myötä itselleen paljon uusia lukijoita aivan muualta Suomesta kuin Savosta. Joukossa on paljon vihervasemmistolaiset arvot jakavia ja hallituksen politiikkaan kyllästyneitä ihmisiä, suurelta osin aivan muita kuin demareita.

Heistä moni on lehteä tilatessaan kommentoinut, ettei tilaa sitä puolueuskollisuuden tai velvollisuudentunnon vuoksi vaan siksi, että lehti on heidän mielestään yksinkertaisesti niin hyvä ja tärkeä. Tällaisille lukijoille on ilo tehdä lehteä.

Arto Miettinen