Olga Agranova. Kuva: Matti Mikkonen
Matti Mikkonen
– Tiesin Joensuusta sen verran, että Joensuun Työväenyhdistys järjesti paljon apua silloiseen kotikaupungin Lahdenpohjan kouluihin, päiväkoteihin, sairaalaan sekä suoraan köyhille ruoka- ja rahallista apua jo 90-luvulta alkaen. Kiitos työväenyhdistykselle, koska olitte vaikeana aikana merkittävä tukija. Äitini, joka asuu edelleen Lahdenpohjassa, teki päivätyön sairaalassa apulaislääkärinä. Hän rohkaisi muuttoa Joensuun kaupunkiin. Hän sanoi, että siellä on hyviä ihmisiä.
– Saavuttuamme tänne saimme postissa kaupunginjohtajalta kirjeen, jossa hän onnitteli meitä muuton johdosta. Kirje sisälsi elokuvaliput ja pienen pussin kahvia. Se oli hyvin yllättävää. Kaupungissamme on puhtaat ja valaistut kadut pyöräillä ja kävellä, ladut hiihtää ja kaikkialla on turvallista. Kiitos Joensuu lämpimästä vastaanotosta, jonka saimme koko perhe kokea.
– Elämämme alkoi asunnon hankinnasta, kodin kalustamisesta ja kaikesta lasten elämiseen ja arkeen liittyvistä järjestelyistä. Tutustuimme päiväkotiin ja lähikouluun, uimahalliin ja lasten leikki- ja harrastuspaikkoihin. Jo päiväkodissa maahanmuuttolapsia autettiin sopeutumaan ja tarjottiin apua suomen kielen oppimisessa. Kaupungissa oli tuolloin ilmaisia kerhoja (Suvenlahti), esimerkiksi teatterikerho, johon koko perhe sai osallistua. Meille vanhemmille oli tarjolla kielikursseja. Kaupungin kirjastot ovat erinomaisia ja sieltä voi lainata myös omalla äidinkielellä kirjoja. Tori on sydän, jossa mielellään piipahtaa teellä.
– Olen opiskellut Joensuun yliopistossa ja opetan nyt kaupungin peruskoulussa venäjää ja suomen kieltä. Pidän ammattistani ja teen sitä innolla. Harrastuksena on myös iltaisin ja viikonloppuisin kielen opetus eri kieliryhmissä. Joensuu on erinomainen koulukaupunki, jossa voi opiskella ammattiin Riveriassa, Kareliassa ja yliopistossa.
– Mielenkiintoinen kokemus oli toimia Karjalan Avun hallituksessa ja monissa harrastusryhmissä. Täällä en sammaloidu. Pidän tärkeänä, että maahanmuuttajille on tarjolla yhdistyksiä, joissa voi tutustua eri kansallisuuksiin ja tietenkin suomalaisiin. Tiedonvaihto omalla kielellä on tärkeä.
– Tunsin Karjalan Avusta Emilia Kangaskolkan, sympaattinen nuori nainen. Hän vaikutti puoluevalintaani. Minua ei tarvinnut paljon houkutella, koska tiedän, että Suomi on kansalaisyhteiskunta, ja kuntia, maakuntia ja Suomea johtaa määräajoin demokraattisilla vaaleilla valitut henkilöt. Kun Joensuu on ottanut paljon venäläisiä maahanmuuttajia vastaan, niin katsoin velvollisuudekseni osallistua ehdokkaaksi. Tosin minua hieman jännittää koko prosessi.
– Kaikki maahanmuuttoon liittyvät asiat. Pidän tavoitteena rasismista vapaata yhteiskuntaa, ihmisten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä esillä lasten ja nuorten sekä eläkeläisten asioita. Työpaikoista on pulaa ja siihen toivoisin parannusta. Tunnen maahanmuuttajia, jotka haluaisivat tehdä täällä työtä, mutta valitettavasti kymmenet työpaikkahaut ovat vetäneet vesiperän. Tässä minun teemani.
– Viikottain olen häneen puhelinyhteydessä. Sodan aikana olen matkustanut kerran vuodessa äitini luokse Lahdenpohjaan. Viime kesänä matkustin Norjan kautta ja se matka kesti hurjat kolme vuorokautta ja paluumatka Viron kautta kaksi vuorokautta. Toivon, että joskus järjestyisivät Venäjän ja Suomen raja-asiat, jotta pääsisin jopa viikonloppuisin pistäytymään läheisten luona Lahdenpohjassa.