Papinduunin jälkeen seurakunnassa, jo vanhentuneena ja entisenä pappina, on ollut antoisan vapauttavaa kertailla vanhoja kurssikirjoja, selailla nykyteologiaa ja netistä lukea Jeesus-tutkimusten ja mielipidepalstojen sivuja.

Jeesus-nimi kiinnostaa ihmisiä ja kättä väännetään niin eksegetiikassa kuin ”toreilla ja aitovierillä”. Kotikäyntityössäni opin ja koin, että täällä Pohjois-Karjalan mummonmökeissä uskovaiset elävät paljolti keskiaikaa, tulkitsevat ”tulkitsematta Jumalan sanaa” ja uskomisessa kohdataan muuttamaton ja väärentämätön pelastus, mitä mitkään ”pappien ja lukeneiden oppiviisaudet” eivät horjuta.

Tuollaista ihanaa kokemusta ei voi kuin kunnioittaa! Omalla kohdallani palvelusaikani alussa en sitä ymmärtänyt: En päässyt eläytymään mökin asukkaan uskonmaailmaan; en käsittänyt hänen taustastaan nousevaa Jeesus-kuvaa! Nuoruuteni voimassa arvostaessani oppineisuutta ja kirkon dogmatiikkaa teoriatasolla en pystynyt eläytymään siihen, mitä toinen tarkoitti ja mitä hänessä kenties tapahtui, kun hän omalla tavallaan, ”rahvaan kielellä”, antoi todistusta uskostaan.

Ei siis ihme, näin jälkikäteen 45 vuotta myöhemmin sanottuna, sain raskaalta tuntuvaa ”sapiskaa”. Mutta eipä ollut silloin eikä 30-vuotisen palvelukseni lopussakaan, ketään” isoveljeä” ohjaamassa! Piti sinnitellä pappina yksin, paljolti pelätä esiintymiseni ja saarnojeni seuraamuksia!

UT:n nykytutkimuksessa Suomessa alkaen 1970-luvulta keskeinen UT:n tieteellinen tutkimuslinja on historiallis-kriittinen (liberaaliteologia?) menetelmä. Sitä toi tiedekuntaan nuori professori Heikki Räisänen. Hän piti tutkimusmetodinsa avauspuheenvuoron Helsingin Säätytalossa vuonna 1972. Minäkin opiskelijana olin paikalla. Läsnä oli kirkon piispoja, teologeja ja alan harrastajia. Mieleeni jäi tilaisuuden raaka väittely UT:n ymmärtämisen totuudesta, kun vanhat parrat tunteenomaisella kiihkolla hyökkäsivät nuoren tutkijan kimppuun.

Pohjois-Karjalan mummonmökeissä uskovaiset elävät paljolti keskiaikaa.

Hänen tutkimusalansa koettiin romuttavan kirkon uskon ja hajottavan perinteellisen kirkkorauhan. Räisänen näytti tunteensa ja itki katkerasti. Tänään 50 vuotta myöhemmin Räisäsen muisto ylösnousee ja kaikki papinkoulun käyneet lukevat hänen teoksiaan. Hänet mainitaan kirkkojen sivustoilla yhtenä maailman johtavista UT:n tutkijoista!

Lyhyesti sanottuna kriittinen UT:n selitys tarkoittaa: UT on muinaisen Rooman valtakunnan ajan kirjallisuutta, kirjojen kokoelma; Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänestä syntyi suullista ja kirjallista uskonnollista perimätietoa, joka kirjoitettiin kaislanpalasille, nahkanpalasille ja savilevyille; lähetystyön tuloksena alkukirkon kehittyvä instituutio tarvitsi tekstejä seurakunnissa esimerkiksi opetukseen, viran muodostukseen ja opin määrittelyyn harhaoppeja vastaan; alkuperäisistä kadonneista teksteistä syntyi kopioiden kopioiden kopioiden kopioita eri puolilla Rooman valtakuntaa; niitä ja niiden palasia eli kodekseja, joita löydetään yhä, redaktorit eli toimittajat kokosivat ja muokkasivat kirjoiksi, raamatuiksi. Siis ihmiset kirjoittivat Raamatun!

Minun kokemuksessani Räisäsen teologia tuntuu tulkintojen moninaisuuden sekamelskassa vakuuttavalta: Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemus-kertomus UT:ssa näyttää sitä, miten muutama vuosikymmen hänen kuolemansa jälkeen redaktorit tulkitsivat tekstiin ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Raamatusta suomeksi me luemme syvän inhimillisesti, ihmisten kokemuksen kielellä, suuresta, koko maailmaa, kaikkia aikakausia liikuttavasta kokemus-tapahtumasta! Ihmisinä, yhteisen inhimillisyyden ilossa ja surussa, me pääsemme aikakaudesta toiseen mukaan samaan iloon kuin kuolevaiset ja syylliset ihmiset 2000 vuotta sitten! ”Jumala tuli lihaksi!”

Mökin mummo ei tunne edes sanaa teologia, mutta elämän kiertokoulussa hän on päässyt paljon enempään kuin ”kirjaviisaat”. Hänen sydämensä on avautunut pelastavaan kaipaukseen ja kokenut täyttymyksen kuullessaan Raamatun kertomusta Jumalansa suusta. Uskon kokemus ihmisen mielessä, sielussa, hengessä on mahdollista!

Jorma Luostarinen