Hoitoon tullessa tilanne selvitetään, ja sen perusteella arvioidaan, mille portaalle hoito kuuluu. Hoidon aikana tilannetta seurataan jatkuvasti, ja potilasta voidaan siirtää joustavasti matalamman tai korkeamman kynnyksen palveluihin. Tärkeintä on, että hoitoketju toimii saumattomasti eikä hoito katkea missään vaiheessa. Tämä koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä. On myös ennaltaehkäisyä, että osaamista on kaikkialla.

Jos potilas tarvitsee apua nyt, hänen on saatava sitä heti.

Psykoterapian osalta tämä tarkoittaa, että jokaisella mielenterveyden ammattilaisella tulisi olla jonkinlaista psykoterapeuttista osaamista – ja mahdollisuus hyödyntää sitä käytännön työssä. Samalla on varmistettava, että pitkäaikaiseen terapiaan pääsee silloin, kun ongelmien luonne sitä edellyttää. Tämä voi perustua etukäteisarvioon tai hoidon aikana näyttöön siitä, että lyhytterapia ei riitä.

Lisäksi päihteiden käyttö ei saa olla esteenä psykoterapiaan pääsylle. Jos potilaalla on sekä mielenterveys- että päihdeongelma, ei voida automaattisesti olettaa, että päihdeongelma olisi ensisijainen. Valitettavasti näin usein toimitaan, ja seurauksena päihdeongelmaisilta suljetaan mahdollisuus saada apua myös mielenterveyden ongelmiin.

Olen puolustanut ns. "Terapiat etulinjaan"-hanketta, mutta vain siltä osin, kun sillä saadaan aidosti aikaan terveyttä ja hyvinvointia. En missään tapauksessa hyväksy hankkeen varjolla mielenterveyspalveluista säästämistä, jos sen vuoksi yhä useampi jää vaille tarvitsemaansa apua ja hoitoa.

Teemu Suihko

Muusikko