Mielipide: Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen yt-neuvottelut kertovat syvästä rahoituskriisistä
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Siun sote, on ilmoittanut, että sen tavoitteena on löytää yhteistoimintaneuvottelujen kautta säästöjä 20 miljoonan euron edestä.
Irtisanomisuhan alla on jopa 129,8 henkilötyövuotta tehtävien lakkaamisen tai hallinnollisten muutosten myötä. Lisäksi noin 126,4 henkilötyövuoteen kohdistuu muita järjestelyjä, muun muassa avointen tehtävien tai virkojen täyttämättä jättämisiä.
Työntekijöiden vähentyessä jäljelle jäävät joutuvat kantamaan entistä suuremman vastuun. Se kasvattaa uupumisen ja poissaolojen riskiä ja heikentää asiakkaiden saamaa tukea. Samalla vaarantuu myös asiakasturvallisuus.
Tilannetta vaikeuttaa se, että hyvinvointialue on samalla karsinut merkittävästi henkilöstöetuuksia. Työhyvinvointirahasta, virikepassista ja yhteisöllisen toiminnan tuesta on luovuttu, mikä kaventaa työntekijöiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa jaksamistaan. Työhyvinvoinnin tukeminen on vaikeaa, jos työnantaja ei tarjoa siihen mitään välineitä.
Sosiaalipalvelut eivät ole rasite, vaan välttämätön osa toimivaa yhteiskuntaa.
On tärkeää muistaa, että Siun sote ei ole yksin vastuussa tilanteesta. Kyse on laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta: rahoituksen riittämättömyydestä ja valtion tiukoista talousraameista. Vaikka Siun sote saikin ensimmäisenä hyvinvointialueena valtiolta lisärahoitusta, on rahoitus täysin riittämätön – alue pyysi 28 miljoonaa ja sai 2,6 miljoonaa euroa.
Sosiaalipalvelut eivät ole rasite, vaan välttämätön osa toimivaa yhteiskuntaa. Niistä säästäminen vaarantaa ihmisten hyvinvoinnin, kasvattaa inhimillistä hätää ja lisää menoja pitkällä aikavälillä.
Hallitus ei voi enää sulkea silmiään hyvinvointialueiden kriisiltä. Alueet tarvitsevat lisärahoitusta, jotta henkilöstön jaksaminen ja kansalaisten oikeus laadukkaisiin, oikea-aikaisiin palveluihin voidaan turvata. Esimerkiksi oikeuskanslerin ratkaisun mukaan hyvinvointialueiden on lain mukaan haettava ensisijaisesti lisäbudjettia, jos varat eivät riitä lain edellyttämien palvelujen toteuttamiseen. Palveluiden vaikuttavuus syntyy osaamisesta, oikea-aikaisuudesta ja riittävästä resursoinnista – ei säästölistoilta.
Jenni Karsio
Puheenjohtaja
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia
