Hyvinvointialueet ovat haasteellisessa tilanteessa. Ainoa mahdollinen selviytymisstrategia on tutkimustietoon perustuvan tilannekuva-arvion tekemisen jälkeen lähteä rohkeasti rakentamaan uutta.

Jos sorrutaan epärealistisiin toiveisiin, on suuri riski, että ”upotaan suohon”. Jos kuitenkin onni yllättävällä tavalla potkaisee ja tapahtuu suuria myönteisiä yllätyksiä, ne voidaan ottaa mielihyvin vastaan. Epärealististen toiveiden varaan ei kuitenkaan voida toimintaa ja taloutta rakentaa.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen tulevaisuuden kannalta kaksi keskeistä reunaehtoa ovat talous ja henkilöstön riittävyys.

Uutta rahaa ei valtiovallan taholta ole tulossa, mutta yhteinen vaikuttamisviestimme tulee olla, että rahoituslain siirtymätasaukseen liittyvä epäoikeudenmukaisuus korjataan. Ensi vuoden aikana maan hallitus ottaa rahoituslain tarkastelun yhteydessä kantaa myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen taloutta heikentävään siirtymätasaukseen. Jos rahoituslakia saadaan korjattua, taloustilanteemme paranee. Nyt on yhteisen vaikuttamisen paikka ja aika.

Rahoitushaasteen lisäksi, toinen haasteemme on henkilöstövaje. Tämä ongelma koskee koko Suomea. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen veto- ja pitovoima ovat parantuneet viime aikoina, mikä näkyy muun muassa työvoiman saatavuuden paranemisena ja henkilöstön lähtövaihtuvuuden vähentymisenä. Selvitysten mukaan 71 prosenttia henkilöstöstä on valmis suosittelemaan hyvinvointialuetta työpaikkana.

Jos sorrutaan epärealistisiin toiveisiin, on suuri riski, että ”upotaan suohon”.

Tosiasia on kuitenkin se, että henkilöstötilanne ei millään toimenpiteillä parane niin paljoa, että voisimme jatkaa toiminoja nykyisillä toimintatavoilla. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sotealan työvoimavaje on Suomessa vähintään 18 000 henkilöä. Kevan arviot ovat tätäkin suuremmat. Samalla työntekijöiden eläköityminen kiihtyy nopeasti lähivuosina. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa eläköityy lähes 13 000 sairaanhoitajaa ja yli 18 000 lähihoitajaa.

Nuorten ikäluokan pieneneminen tarkoittaa sitä, ettei sosiaali- ja terveysalan ammatteihin riitä henkilöstöä niin paljon kuin ennen. Koulutuspaikkojen lisääminen ja työperäinen maahanmuutto korjaavat tilannetta vain osittain.

Toivon, että sekä kansalaiset että päättäjät voisimme uskoa ja hyväksyä edellä mainitut tosiasiat tulevaisuuden rakentamisen perustaksi. Nyt tarvitaan luovuutta, tulevaisuusviisautta ja vastuullista päätöksentekoa. Oikein toimimalla ja vastuullisia päätöksiä tekemällä voimme varmistaa sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille pohjoiskarjalaisille myös tulevaisuudessa. Tarveperusteisuus sekä tutkimustietoon perustuva vaikuttavuustieto palvelujen määrittelyssä on ainoa eettisesti kestävä tapa määritellä myös pian päätöksentekoon tuleva palveluverkko. On epäeettistä luvata kansalaisille sellaista, mitä olemassa olevan tiedon perusteella ei voida toteuttaa.

Myös valtionvarainministeriö edellyttää, että jokaisella hyvinvointialueella on realistinen ja toteuttamiskelpoinen muutosohjelma talouden tasapainottamiseksi vuoden 2026 loppuun mennessä ja siinä palvelustrategia ja -verkko ovat avainasemassa.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.