Suomessa varsinkin YLEn yleiset radiouutiset päiväsaikaan ovat hämmästyttävän niukat. Joka tunti YLE toistaa samaa kaavaa, jossa parissa minuutissa (!) kerrotaan samat ja toistuvat uutiset.

Syksyllä 2024 olemme kuulleet uutisia lähinnä vain EU-Euroopasta, Ukrainan sodasta, USA:n vaaleista ja/tai (vähemmän) Gazan kansanmurhasta. Onneksi alueuutiset sentään paikkaavat sitä tasapaksua tulvaa, mitä YLE jakaa joka tunti itseään toistaen. Jokunen kotimainen sote-sotku, vakavampi onnettomuus, autokolari tai tulipalo saattaa toki ryydittää näitä YLE-pääuutisten ikuisia uutisaiheita kuin kuriositeettina. Mutta että: uutiset kahdessa minuutissa! Mietin usein mitä tästä tarjonnasta jää mieleen? Testaapa itsesi!...

Miksi joka tunti toistetaan yhtä ja samaa lyhytinfoa parissa minuutissa? Ketä se palvelee? Usein jopa pitemmät klo 18 radiouutiset tai klo 20.30-22.00 televisiokanavillakin ovat aika lailla saman toistoa, hieman pitemmän kaavan mukaan. Toki ajankohtaisohjelmat ja dokumentit ovat joskus perusteellisempia. Mutta niitä ei kuule eikä näe päiväsaikaan. Miksi?

Olisi mukava saada hieman moniarvoisempi, monipuolisempi ja tasa-arvoisempi kuva maailman tapahtumista.

Olen seurannut elämässäni kielitaitoisena myös muiden maiden, Suomen naapurienkin uutistarjontaa. Se on yleisesti paljon laadukkaampaa, taustoittavampaa ja ajallisesti myös pitempikestoista. Sanoisinko että myös tempoltaan rauhallisempaa, ajatuksia antavaa ja monipuolisempaa. Otan esimerkiksi vaikka Englannin, Ruotsin ja Saksan perusuutisoinnin.

Ovatko Suomessa uutistoimittajat työnsä tasolla? Antaako YLE uutistoimituksille riittävästi aikaa ja lähettääkö se tarpeeksi toimittajia muuallekin kuin Brysseliin, Washingtoniin, Lähi-Itään tai Moskovaan? Eikö muualla maailmassa, paitsi Euroopassa ja Ukrainassa, enää tapahdu yhtikäs mitään uutisoinnin arvoista.

Miksi emme tiedä mitään esimerkiksi äskettäisestä BRICS-maiden kokouksesta? Läsnä oli sentään melkein puolet maailman väestöä edustavien maiden johtajat? Olisi mukava saada hieman moniarvoisempi, monipuolisempi ja tasa-arvoisempi kuva maailman tapahtumista – ja ainakin edes kotimaamme Suomen suhteen.

Pentti Stranius,

FL, kirjailija, Joensuu