Perustoimeentulotuki on viimesijainen etuus. Sen saaminen edellyttää kaikkien ensisijaisten tukien hakemista ja tarvittaessa omaisuuden realisointia jo nykyisellään. Vuonna 2025 yksin asuvan aikuisen toimeentulotuen perusosa on 593,55 euroa kuukaudessa, jolla on katettava kaikki välttämättömät arjen menot: ruoka, vaatteet, hygieniatarvikkeet ja muut perustarpeet.

Kaikki tulot ja etuudet vähentävät tukea täysimääräisesti. Jos henkilö saa esimerkiksi 500 euroa työttömyysetuutta, toimeentulotukea maksetaan enää 93,55 euroa. Hallituksen linjauksen mukaan jatkossa myös jokainen tienattu euro leikkaa tukea heti – siis vaikka kyse olisi esimerkiksi tyhjien pullojen keräilystä.

Lisäksi hallitus esittää, että vuonna 2026 perusosaa pienennetään kaikilta ja käyttöön otetaan uusi sanktio, jolla tuen määrä voidaan puolittaa, jos hakija ei ole täyttänyt kaikkia velvoitteita. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että inhimillinen erehdys, sairaus tai tulkintavirhe johtaa äkilliseen toimeentulon romahtamiseen.

Suomen perustuslain 19 § turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä perustoimeentulon turvaan esimerkiksi työttömyyden ja sairauden aikana. Perustuslaki on Suomen korkein laki ja kaiken muun lainsäädännön, sekä hallituksen päätösten on oltava sen kanssa yhteensopivia.

Kysymys kuuluukin, miten perustuslain toteutuminen varmistetaan käytännössä, jos henkilön ainoat kuukauden käyttövarat voidaan puolittaa yksittäisellä, mahdollisesti virheellisellä hallinnollisella päätöksellä?

Ei voi riittää, että asia voidaan saattaa jälkikäteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun kyse on akuutista taloudellisesta hädästä ja prosessit kestävät jopa vuosia. Ja kuka valvoo, että ihmisarvoisen elämän vähimmäisedellytykset toteutuvat myös silloin, kun tuki puolitetaan ja rahaa jää siis alle 300 euroa kuukaudessa ihmiselle, joka käytännössä kuitenkin on työtön, työkyvytön – tai molempia?

Teemu Suihko

muusikko ja SDP:n jäsen