Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Sunnuntai 11.5.2025

Nyt oli vuorossa matkamuistojen ostaminen, kamppeiden ja tärkeimpien esineiden huolellinen pakkaaminen. Eestaas ajelua en ole koskaan pitänyt viisaana. Venäläinen ohje on, että ennen matkaan lähtöä pitää istua varttitunti tekemättä mitään. Se tietää hyvää onnea, näin on käynytkin. Luovutimme huoneen kiitosten kera kello 12. Navigaattorille kirjoitettiin osoitteeksi Kantalahti 250 km päässä.

Murmanskista Pietariin on suorinta tietä 1340 km, siksi on hyvä olla joku taktiikka, millä omasta ajamisesta saa riittävän kevyttä. Liikenne on kohtalaisen vilkasta kaikkina vuodenaikoina. En halua ajaa rekkoja nopeammin, vaan rauhallista 80-90 km tuntivauhtia. Se ei onnistu rekan takana, koska olet silloin ylimääräinen tulppa ja ohittajia riittää. Paras ratkaisu mielestäni on ajaa rekan edessä lähes puolen kilometrin päässä. Siinä ajaessa on helppo antaa tietä takaa tuleville ja voit edetä rauhalliseen tahtiin. Yleistä nopeusrajoitusta harvat tottelevat ja tienvarren ristit ja kukat muistuttavat onnettomuuksista.

Suomen ja Venäjän autoliikenne koki liian nopean kehityksen. Nyt meillä on kolme miljoonaa autoa ja Venäjällä 50 miljoonaa. Autot vievät tilaa, millä ennen rakennettiin viihtyisää lähiympäristöä. Yhteistä meillä on ollut liian heikko arvostus luonnon suojelussa. Esimerkiksi Murmanskissa käytetään nyt paljon pullovettä, kun jätteenpolttolaitos pilasi puhtaan järven, mistä juomavesi otettiin. Me pilasimme soiden ojituksella ja lannoitusaineiden liikakäytöllä järvet ja nyt kaivostoiminta tuhoaa pintavesien lisäksi myös pohjavedet. Pohjavedet vaihtuvat hyvin hitaasti. Myrkyt niissä ovat ikuisia.

Koska matkanteko oli vaivatonta suuntasimme välillä itään 25 km Apatityyn, apatiitin kaivoskaupunkiin. Ihastelimme uutta jäähallia ja ihmettelimme muraalia keskustan kerrostalon päätyseinässä. Ennenkin on osattu. Tuoreet pullat löytyivät nekin keskustan kahvilasta. Enempää mutkia emme tehneet ja 300 km reissu päättyi Kantalahdessa hotelliin.