Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Ti 13.5.2025

Joensuussa pari päivää ennen lähtöä irrotin autostamme takapenkin ja rakentelin siitä matkailuauton halpisversion. Versioon kuului taakse yhtenäinen vanerilevy, patja ja polkupyörän kiinnikkeet. Polkupyörä kiinnittyi pystyasentoon kuskin taakse etuhaarukasta. Etupyörän joutui irrottamaan, mutta ratkaisu säästää tilaa. Nyt pääsin tekemään kiertoajeluita ilman aikatauluja. Systeemi toimi hyvin ja kävin tutkimassa sataman käyttöä aamutuimaan.

Kaksi ylimääräistä vapaapäivää ja viikonloppu oli päättynyt jo eilen. Sataman rakennustyöt jatkuivat, vanha väistyi uuden tieltä. Sataman pysäköintipaikat sekä kadunvarret täyttyivät katumaastureista ja telakkatyöt saivat tekijänsä portinvartijan seuratessa kulkijoita. Arki oli alkanut myös meille. Pakkasimme uudet matkamuistot ja tavarat autoon. Nyt määränpäänä oli Louhi, minne oli vain 160 km tietä E105.

Louhi jäi meille vain yöpymispaikaksi, sillä halusimme “kalevalan kankahille, karjalan laulumaille”. Ennätimme tosin ihastella kylän koiria, mitkä ylittivät ajoradan suojatietä pitkin peräkkäin hyvässä järjestyksessä. Venäjän koirat ansaitsevat oman kirjansa. Ne näyttävät irtolaisilta, vain harvoilla on panta, mutta ne valvovat herkeämättä ja saavat kukin tahollaan ruokaa omalla reviirillään. Palkkioksi huolenpidosta ne ilmoittavat haukunnalla kaikista poikkeuksista. Pääasiassa ne eivät suhtaudu vihamielisesti uusiin ihmisiin, mutta kytketyt koirat ovat vartiointia varten ja niiden rähinään on suhtauduttava varauksella, eikä niitä kannata lähestyä ennen isäntäväkeä.

Kuva: Martti Vaskonen