Martti Vaskonen

Matkapäivä 3, ma 5.5.2025 Sonkajärvi - Savukoski 500 km

Aamulla lähdettiin ajamaan synkin tiedoin. Sallassa oli satanut lunta ennätykselliset 45 senttiä, mutta alkumatkasta tie oli sula ja ajokeli hyvä – tulevat 500 kilometriä voisi onnistuakin.

Hyvää tuuria riitti ainakin Rukalle saakka. Kurvailimme kahvittelemaan tuttavan luokse Rukalla. Hän ei ollut päässyt kesärenkailla kauppaan, joten veimme tarvittavat ostokset jyrkkien rinteiden kautta perille.

Rukalle on noussut uusia loma-asuntoja, joita voi käyttää ympärivuotisesti. Rakentaminen on ollut niin vilkasta, että karttapalvelut eivät ole pysyneet mukana, vaan reittiohjeita kysyimme pariin kertaan puhelimella. Tauolla puhuimme tietysti säästä, norppista ja aiheesta: miksi Venäjälle?

Se on ollutkin kestoaihe yleisen ilmapiirin vuoksi. Oma mielipiteeni on: Jos johtajat toimivat väärin, kansalaisten on toimittava oikein, eli tiivistettävä kanssakäymistä naapureiden kanssa tavallisina ihmisinä ja politiikka on unohdettava.

Tauolla puhuimme tietysti säästä, norppista ja aiheesta: miksi Venäjälle?

Meitä jokaista varten on ydinaseiden myötä räjähteitä, mitkä vastaavat trotyyliksi muutettuna satoja kiloja henkeä kohti laskettuna ja maapallon voi tuhota moneen kertaan, vaikka yksikin kerta riittäisi. Eikö siinä ole tarpeeksi?

Toinen painava syy matkalle on aikaisempi kokemus, että yhteisymmärrys venäläisten kanssa syntyy helposti myös suomalaisena. Venäjällä eri kansallisuuksia on useita kymmeniä ja siitä joukosta me emme paljon erotu.

Jätimme mökkikylän ja turhia pysähdyksiä vältellen ajoimme Savukoskelle Lyytin pubiin. Baari oli auki kello 18 asti. Matkalla tiet olivat huolellisesti aurattu myrskyn jälkeen ja sulat.

Pakollisia pysähdyksiä ja jarrutuksia tuli kymmeniä, koska poroja liikkui paljon yllättävissä paikoissa. Teiden vieruksilta löytyi niille paremmin syötävää, kuin lumen alta metsästä. Porot vaeltelivat tien kahta puolta.

Lyytin pubissa vaihdoimme tärkeimmät uutiset aikaisemmalta käynniltä tutuksi tulleen kirvesmiehen kanssa ja sitten poikkesimme kyläkaupassa hakemassa evästä. Kaupan seinässä on vesihana, mistä saa juomavettä kesällä omaan astiaan.

Savukoskella kävin ensimmäisen kerran 55–56 vuotta sitten koulukaverini isovanhempien luona kesälomalla. Junalla pääsi silloin Joensuusta suoraan Ouluun ja siitä vaihdon jälkeen Kemijärvelle. Loppumatka sujui linja-auton kyydissä Savukoskelle ja Kemijoen latvoille saakka. Matka oli silloin kuten nytkin vaivaton. Isovanhemmat olivat kävelleet 100 kilometriä Kemijärveltä tänne Lapin sodan raunioiden läpi rakentamaan pientilaansa.

Majoituimme nyt koulukaverini uudehkoon mökkiin saman joen varrelle. Naapurina siellä asuu poromies, joka huolehtii mökistä ja on tarinoinut minulle aikaisemmin kuntalaisten elämästä, plussat ja miinukset tasapuolisesti.