Koiviston sankarihautausmaan muistomerkin tuhoaminen loppuvuodesta 2022 oli merkki systemaattisen kampanjan alkamisesta. Koiviston muistomerkki oli pystytetty vasta muutamaa vuotta aiemmin.

Alkuvuonna 2023 hävisivät Kirvun muistomerkki ja sitten Käkisalmen uudemmat muistomerkit. Kesällä 2024 hakattiin Tali-Ihantalan taistelun muistokivestä teksti pois. Tänä vuonna on Räisälän muistomerkistä irrotettu kilpi ja Antrean muistomerkki hävitetty kokonaan.

Näiden muistomerkkien kunnostus sai alkunsa, kun 1990-luvun alussa suomalaisilla oli mahdollisuus palata entisille kotiseuduilleen. Monella oli halu kunnostaa sodan ja neuvostoajan tuhoamia sankarihautausmaita.

Opetusministeriö asetti jo alkuvuodesta 1991 toimikunnan huolehtimaan Neuvostoliiton alueelle jääneiden suomalaisten sankarihautausmaiden ja muistomerkkien kunnostamisesta. Neuvostoliitto valtiona muuten hävisi vasta tuon vuoden lopussa.

Seuraavana vuonna solmittiin Suomen ja Venäjän valtioiden välillä sotavainajasopimuksena tunnettu sopimus molemminpuolisesta velvollisuudesta huolehtia kaatuneiden sotilaiden muistomerkeistä. Tämän sopimuksen olemassaolo on yksi syistä olettaa, että suomalaisten sotamuistomerkkien tuhoaminen Venäjällä on systemaattinen, valtiojohtoinen kampanja.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on joutunut keskeyttämään muuttuneen poliittisen tilanteen vuoksi omat etsintämatkansa kentälle jääneiden vainajien löytämiseksi. Vaikka humanitaarinen yhteistyö vainajien jäänteiden osalta on osin jatkunut, senkin tulevaisuus on vaakalaudalla.

Suomi on pidempään esitetty vihollisena, joka jo aikoinaan oli osa natsien valtavaa tuhoa ja kuolemaa aiheuttanutta hyökkäystä.

Huolimatta Venäjällä tapahtuneesta, Suomi on johdonmukaisesti pitänyt kiinni sotavainajasopimuksesta. Kun Suomessa oleviin neuvostosotilaiden muistomerkkeihin on kohdistunut ilkivaltaa, kuten Malmin Kivikon hautausmaalla helmikuussa 2023, viranomaiset ovat tuominneet teot ja asiasta on tehty rikosilmoitus.

Muistomerkkien tuhoaminen on osa laajempaa ilmiötä, jossa Venäjä käyttää historiaa aktiivisesti sekä sisä- että ulkopolitiikan välineenä. Muistomerkkien tuhoamista perustellaan Suomen liittolaisuudella natsi-Saksan kanssa. Stalinin vainojen uhrien joukkohautoja Sandermohissa on väitetty suomalaisten tekemien joukkomurhien todisteiksi.

Suomi on pidempään esitetty vihollisena, joka jo aikoinaan oli osa natsien valtavaa tuhoa ja kuolemaa aiheuttanutta hyökkäystä. Vuosi sitten Suomi tuomittiin Venäjän Karjalan tasavallan korkeimmassa oikeudessa sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja neuvostokansan kansanmurhasta.

Tuoreempaa viholliskuvan maalaamista edustavat väitteet siitä, että Ukrainan drooneja lähetettäisiin Suomesta tuhoamaan venäläisiä sotilaskenttiä. Kun Suomi puuttui Itämerellä infraa tuhonneiden alusten kulkuun, nimitettiin Suomen toimintaa Venäjällä merirosvoudeksi.

Historia on käyttökelpoinen tapa kertoa ihmisille, ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia. Putinin Venäjä haluaa kertoa kansalaisilleen, että naapurit ovat venäläisiä vihaavia vihollisia. Tämä ikävä kyllä onnistuu ajan myötä koko ajan paremmin, kun samalla pakottaa suomalaiset pitämään rajan edelleen kiinni.