Tällä hetkellä suomalaisten informaatioturvallisuutta uhkaa kuitenkin moni muukin asia kun Venäjän vaikuttamisyritykset. Yhdysvaltalaiset somealustat kaupallisine tavoitteineen luovat toisaalta samanmielisten kuplia ja toisaalta törmäyttävät mahdollisimman suuria tunteita herättäviä näkemyksiä toisiinsa. Tärkeintä on saada ihminen käyttämään alustaa mahdollisimman paljon.

Trumpin valtaannousun myötä ovat hänen hallintonsa aatteelliset tavoitteet tarkoittaneet aktiivista puuttumista eurooppalaiseen politiikkaan. Trumpin ja MAGA-liikehdinnän liittolaisia Euroopassa ovat laita- ja äärioikeistolaiset, EU-vastaiset voimat. Unkarin ja Slovakian EU-vastaiset hallinnot ovat Washingtonin erityisessä suosiossa. Kun Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubio osallistui Münchenin turvallisuuskokoukseen, niin hänen matkansa Euroopassa jatkui nimenomaan Slovakiaan sekä Unkariin.

Suomen informaatioturvallisuuden neljäs rintama ovat kotimaiset toimijat, jotka usein levittävät aiemmin mainittujen tahojen sanomaa ja hyödyntävät sosiaalisen median algoritmien voimaa riidan ja valheiden kylvössään.

Atlantin takaa tuleva trumpilainen informaatiovaikuttaminen on jo selvästi löytänyt kohderyhmänsä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Yhdysvaltain kulttuurisodat ja Trumpin kovin sanoin sisäisiä vihollisia kuvaava kielenkäyttö ovat näkyvissä Suomessakin.

Internetin hämärämmissä kulmissa kiihkoileva ja väkivaltainen kielenkäyttö on toki ollut aina olemassa. Mutta nyt siihen voi törmätä jopa poliittisen eliitin huipulla. Kun hallituspuolueen kansanedustaja jakaa meemiä, jossa vasemmistolainen oppositiopuolue nimetään Putinin johtamaksi punakuoroksi, on kyseessä viholliskuvan rakentaminen.

Vaikka meemin olemus pyrkii antamaan koomisen kuvan, on se humoristisuuden tavoittelu vain tapa pehmentää äärimmäisen kovaa sanomaa siitä, että suomalainen poliittinen puolue on osa Venäjän meille luomaa eksistentiaalista uhkaa.

Pyrhösen mukaan tässä on kuultavissa kaikuja kansalaissodan ajalta tai 1930-luvun Lapuan liikkeestä.

Tutkijatohtori Niko Pyrhönen kuvasi 2024 STT:n haastattelussa, että “radikaaliin oikeistoon liitetään tyypillisesti eräänlainen vihollisten hakemisen projekti. Tavoitteena ei siis välttämättä ole poliittisen järjestelmän kumoaminen itsessään, vaan vihollisen nimeäminen, oli se sitten liberaali eliitti, mediaeliitti tai kulttuurieliitti. Tämä vihollinen on enemmän kuin poliittinen vastustaja, se on koko kansan vihollinen.” Pyrhösen mukaan tässä on kuultavissa kaikuja kansalaissodan ajalta tai 1930-luvun Lapuan liikkeestä.

Vasemmiston ja vasemmistolaisuuden olemukseen liitetään sosiaalisessa mediassa hyvin arkipäiväisesti negatiivisia määreitä diktatuuriin pyrkimisestä mielenterveyden häiriöihin. Yhteistä näille määritelmille on kuvata vasemmistolainen ajattelu ja toiminta vaarallisena uhkana Suomelle ja suomalaisuudelle. Tässä kiihkoilussa on selvästi nähtävissä Atlantin takaa tulevat vaikutteet.

Demokratiaan kuuluu oikeus olla asioista eri mieltä ja kritisoida asiallisesti ja asiapohjaisesti toisten näkemyksiä. Ulkoiset vaikuttajat haluavat meidän maalaavan toisemme vihollisiksi ja heikentävän näin moniarvoista, avointa demokratiaamme. Saa ja pitää olla reilusti eri mieltä, mutta toisella tavalla isänmaan parasta tavoittelevaa ei ole ilman aivan äärimmäisiä syitä todellakaan leimattava uhaksi tai viholliseksi. Edes huumorin varjolla.

Janne Riiheläinen