Tarja Kärkkäinen

Historiallinen taival on täynnä paloa, vastoinkäymisiä, uusia alkuja ja merkittäviä yhteiskunnallisia saavutuksia.

Alustava kokous pidettiin 6.1.1901 ja 22.2.1901 pidetyssä kokouksessa valittiin toimikunta valmistelemaan yhdistykselle sääntöluonnosta. Varsinainen perustava kokous pidettiin 23.3.1901, tässä kokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle säännöt, käyttäen mallina Helsingin työväenyhdistyksen sääntöjä.

Keisarillinen senaatti vahvisti Pielisjärven työväenyhdistykseksi ristityn yhdistyksen säännöt 7.8.1901.

Silloin vallinneissa oloissa toiminta alkoi erittäin puutteellisissa oloissa. Aikakirjoissa mainitaan muun muassa iltamat, ompeluseurat ja puhetilaisuudet, joita pidettiin joidenkin silloisten tilallisten torpissa, taloissa ja jäsenten kotona.

Toiminta sai uusia virikkeitä 1905 suurlakon jälkeen yhdistyksen liityttyä Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Valittiin edustajat mm. Tampereen torpparikokoukseen, Oulun puoluekokoukseen ja Helsingissä pidettyyn äänioikeusmielenosoitukseen.

Toiminnan kaikinpuolin laajentuessa tuli esiin oman talon hankinta – yhdistys oli aikalailla varaton. Tontti saatiin kuitenkin vuokrattua nykyisen Pielisentien ja Asemakadun risteyksestä, lainarahalla ostettiin hirret silloisen yhden markan kappalehintaan. Rakennus valmistui vuonna 1905 ja vastasi kooltaan sen aikaista keskinkertaista maalaistaloa.

Vuoden 1907 merkkitapauksena on mainittava eduskuntavaalit, yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit (säätyvaltiopäivien jälkeen). Näissä vaaleissa naiset saivat sekä äänestää että asettua ehdolle, mikä oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellista.

Vaaleissa kävi hyvin, sillä yhdistyksen jäsen Albin Koponen tuli valituksi eduskuntaan, hän hoiti tätä tehtävää kuolemaansa eli 1944 asti.

Lieksan työväenyhdistyksen talon tulipalo alkoi 9.5.1934, mikä oli myös kauppalan suurpalon alku. Kuva: Työväen Arkisto

Myös ensimmäinen Lieksan työväenyhdistyksen talo (1905–20) tuhoutui tulipalossa. Kuva: Työväen Arkisto

Yhdistyksen toiminta vilkastui entisestään Joensuu–Lieksa-rautatien valmistuttua, joten talon laajentaminen tuli ajankohtaiseksi. Rakennettiin tilava juhlasali ja näyttämö, entiset tilat jäivät ravintola ja kokoustiloiksi. Tämä olikin jo helpompi toteuttaa, olihan takana aikaisempaan verraten huomattavasti kasvanut joukkovoima.

Vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan alkuvuodet eivät tuoneet erikoispiirteitä toimintaan. Vasta sen jälkeen kun Venäjällä alkoi esiintyä vallankumouksen oireita, alkoi sodan heijastus tuntua selvemmin yhdistyksenkin toiminnassa.

Vaikeimmaksi ajanjaksoksi osoittautuivat vuoden 1918 tapahtumat.

Joulukuun 5. päivän iltana vuonna 1920 tuli tuhosi kaiken yhdistyksen omaisuuden maan tasalle. Oli jälleen lähdettävä alusta, jo vuonna 1922 vietettiin tupaantuliaisia uudessa entistä ehommassa talossa.

Lieksan Työväenyhdistys on edelleen vahva poliittinen toimija.

Tietojeni mukaan vanhin asiakirja, joka tulelta on pelastunut on toimintakertomus vuodelta 1916. Sata vuotta sitten kirjoitetussa asiakirjassa kannetaan huolta muun muassa väkijuomien haitoista. Kertomuksesta huomaa, että työväki vaikeista oloista ja asemasta huolimatta oli edistyksellistä ja uudistustahtoista.

Mainitaan V- ja U-seura Into, torvisoittokunta ja teatteritoiminta johtajineen. Lisäksi vuoden 1916 vuosikertomuksen mukaan yhdistykselle oli hankittiva oma puhelin ja piano, koska toiminta oli niin vilkasta ja elävää.

Alkuvuosien kunnallispoliittisesta toiminnasta kerrotaan, että vuoden 1920 kunnallisvaaleissa asetetun ehdokkaan Kaarlo Törnqvist kohdalla oli maininta – liian nuori. Ehdokkaan piti tuolloin olla täyttänyt 24 vuotta.

Silloinkin keskusteltiin vilkkaasti siitä millä tavoin voidaan uusien ”taajaväkisten yhdyskunnan sääntöjen” pohjalta olla kehittämässä Lieksaa.

Toukokuun 9. päivänä 1934 tuli tuhosi toistamiseen toimitalon, samalla tuhoutui suuri määrä silloisen keskusta-alueen taloista. Monien vastoinkäymisten ja menetysten koulimana ryhdyttiin taas rakennuspuuhiin, suunniteltu kivitalo valmistui kesäkuussa 1939 kahdessa vaiheessa.

Kun tupaantuliaiset oli saatu vietetyksi ja taloksi, jouduttiin se luovuttamaan toisenlaiseen käyttöön – puolustusvoimien käyttöön. Yhdistys sai kuitenkin ylläpitää elokuva ja ravintolatoimintaa talolla Lieksassa majoitettujen ja lomautettujen sotilaiden viihdyttämiseksi.

Tämän lyhyen katsauksen olen kasannut halussani olevasta tiivistelmästä. Laajemmat asiakirjat ja materiaalit on toimitettu Helsingissä sijaitsevaan Työväen Arkistoon.

Tänään, 125 vuotta myöhemmin, Lieksan Työväenyhdistys on edelleen vahva poliittinen toimija, joka tuntee juurensa ja valmistautuu tulevaan samalla uudistustahdolla kuin perustajajäsenensä aikoinaan.

Kirjoittaja on Lieksan Työväenyhdistys ry:n puheenjohtaja