Monien asiantuntijoiden arvio oli 2015 yli 10 ja tänään yli 15 miljoonaa, siis veronmaksajien piikki on auki ja tämä vain sillan osalta. Teiden ja muun infran korjaaminen raskaalle liikenteelle kelvollisiksi sisältää ”oman piikkinsä”. Taloudellisissa päätöksissä tieto ei ikinä ole täydellistä.

EU:n ”läheisyysperiaate” tuntui aikanaan (-94) hienolta, ympäristöoikeudellisetkin kysymykset voitiin jättää kuntien ja maakuntien päätettäväksi, siis kaavoitus, rakentaminen ja muu maankäyttö. Niitä ei tarvinnut enää ”alistaa” ylempien tahojen, läänien, museoviraston tai ministeriöiden tarkasteltaviksi.

Näin luotiin pohja ”alueelliselle asiantuntemukselle”, vaikka kysymys olisi valtakunnallisista merkityksistä, kuten sillan rakennushistoria tai Kolin ja Ruunaan merkityksistä luontokohteina. Maan omistuksen merkitys kasvoi, olivathan ”läheiset” päättäjät jakamassa lupia ja oikeuksia.

EU:n ”läheisyysperiaate” tuntui aikanaan (-94) hienolta, ympäristöoikeudellisetkin kysymykset voitiin jättää kuntien ja maakuntien päätettäväksi.

Lieksassa, kuten monessa muussakin kunnassa, on syytä kysyä, miksi väki vähenee ja jäävien keski-ikä nousee? Tähän on olemassa talouden yleisiä syitä lähtien maailmantalouden perusteorioista, jotka suosivat rikkaita, yrittämistä ja niiden tukemista, ei kansalaisten ostokyvyn kasvattamista.

Uuden sillan ”messiaaniseen” voimaan houkutella yrittäjiä alueelle uskotaan samoin kuin teollisuustonttien varauksilla (aseman seutu), infran rakentamisilla (esim. bio-öljyhanke), taajamametsien ”harventamisilla” tai SOTE-kiinteistöjen ja koulujen hävityksillä. Nämä eivät lisää viihtyvyyttä kuten esimerkiksi teiden kunnossapito ja auraukset tai kylien koulut ja ”kylätalot” sen tekevät.

Siltainvestointia tulisi tarkastella matkailun ja viihtyvyyden näkökulmasta, sekä investoinnin suuruutta maksajien näkökulmasta, jolloin vanhan sillan ylläpito ja sen myötä koituvat hyödyt matkailulle ja kotiseudun viihtyvyydelle ylittävät ne oletusarvot, mitä uuteen siltaan sisältyy.

Kun Lieksankin valtuusto keväällä hymistellen hyväksyy omat tekemisensä, tilinpäätöksenä, toiminnallisen puolen sivuttaen, jää huomaamatta virkahenkilöstön vaihtuvuus, terveyskeskuksen siirtyminen yksityisiin tiloihin, teiden korjausvelan kasvu ynnä muut hyvinvointiin liittyvät tekijät. Mutta ”siltapiikki”, sen avoimuus, vie verovaroja ja ”onneksi” tukkii keskustelun muilta tärkeiltä asioilta, väki vähenee kuten verotulotkin?

Hannu Ikonen

Lieksa/Sisilia/Ispica

Lieksan kulttuuriperinnön tuki ry:n hallituksen jäsen