Militarisoitumisen lähtökohtahan on sodan pelko ja pelon ruokkiminen, ylläpitäminen vaikka hokemalla, ”jos haluat rauhaa valmistaudu sotaan”. Massahysteria on ilmiö, joka kumpuaa ja leviää tunteista, pelosta, epävarmuudesta, ahdistuksesta ja jota levittää kullekin ajalle ominainen media (mm. Kaaro: ”Massahysteria”, 2025).

Suomen liittymistä EU:n ja Natoon on siivittänyt Venäjän pelko ja niin sanottu ”arvaamattomuus”. Kansallismielinen Zirinovski herätti pelon 90-luvun alkuvuosina lausumillaan Suomen liittämiseksi Venäjään, mikä epäilemättä nosti EU-myönteisten äänten osuutta.

Natoon liittymiseen riitti gallup-tulos, joka oli seurausta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja pelko, että Suomikin joutuisi saman kokemaan. Suomen valintoja 1994 ja 2022 on tieteellisesti vaikea perustella, mutta kaiketi ne edustavat politiikan ”realiarvoja”, kansan valintoja?

Sota ja siitä irtipääsy ei ole pelkkä tekninen suoritus.

Kaaro ei teoksessaan mainitse yhteiskunnallisten liikkeiden syntyä, mutta kotoinen ”homehysteriamme” saa arvoisensa osan medianäkyvyydessään. Massahysteria poliittiikassa elää samoin pelon ja ahdistuksen tuntein kuin homeisten kotien ja koulujen maailmassa, kasvaa tieteellisesti käsittämättömiin mittoihin.

Massahysteria nykymedian avustamana äityy sotapsykoosiksi ja militarisoi kansakuntia, kehottaa valmistautumaan sotaan, varaamaan muonaa pahimman varalle. Suomessa ei kukaan ole halunnut arvioida tämän ”sotamme” kaikkia kustannuksia, taloudellisia ja inhimillisiä?

Ehkä niistä on syytäkin vaieta?

Massahysteriasta, joka on äitynyt sotapsykoosiksi, on vaikea löytää ulospääsyä, joka takaisi politikoillemme jatkokauden, jolla mielien pelot ja ahdistukset purettaisiin, jossa talous saataisiin sovitettua ”tykeistä auroihin” periaatteisiin. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta, helpompaa kuin 1944 alkanut Lapinsota ja sitä seurannut rauhanprosessi.

Kylmän sodan ensiaskeleet otettiin Jaltan-konfrenssissa, johon eivät osallistuneet hävinneiden maiden johtajat, ja nyt näyttää käyvän samoin. Neuvotellen Jaltalla päästiin sopimuksiin suurista kysymyksistä, suurvaltojen ”etupiireistä”. Nämä ratkaisut selkiyttivät ajatuksia kullakin taholla ja hysteeriset kuin psykoottisetkin mielet pantiin pohtimaan uuden ajan alkua.

Sota ja siitä irtipääsy ei ole pelkkä tekninen suoritus vaan sen psyykkinen kuorma seuraa yli sukupolvien, ehkä kipeintä on hyväksyä toisenlaisen totuuden ymmärtäminen, eihän täällä hometta ollutkaan?

Hannu Ikonen

Lieksa / Sisilia / Ispica