Esimerkki 1. Tarja Hallikainen Ylen alueuutisissa sanoi, että vammaiset eivät ymmärrä sanan välttämätön merkitystä ja että ilmainen palvelu houkuttaa ja että maksaja päättää mitä palveluja annetaan.

Kovaa tekstiä. Pitäisihän hänen tietää, että maksaja näissä asioissa on aivan sama kuin heidän palkoillaan, eli valtio ja kunnat. Oliko tälläkin lausumalla tarkoitus haastaa riita ja nöyryyttää vammaisia? Vammaisetkin maksavat veroja. Vammaispalvelujen rahat on käsittääkseni tarkoitettu vammaisten kovan arjen helpottamiseen, ei työntekijöihin.

Esimerkki 2. Maija Silvennoisen sekava kirjoitus lauantain Karjalaisessa taas kertoi, että vammaiset eivät ajatuksissa ole, vaikka työpaikasta ehkä niin olettaisi.

Olisin toivonut molemmat perjantain (28.2.) seminaariin Tikkarinteelle, niin olisivat saaneet hyvää tietoa uudesta vammaispalvelulaista. Siellä tuli selväksi, että lain ensimmäinen pykälä on aina se tärkein pykälä. Siinä puhutaan muun muassa itsemääräämisoikeudesta ja laadukkaista palveluista.

Mielestäni puolet vammaispalvelun työntekijöistä pitäisi siirtää muihin tehtäviin huonon käytöksen ja väärien päätösten vuoksi ja loput koulutukseen, että täällä susirajallakin saataisiin lain edellyttämiä laadukkaita palveluja. Silloin asiat olisivat edes jossain linjassa muiden Hyvinvointialueiden vammaispalvelujen kanssa työntekijöiden määrässä ja ”palvelun” laadussa.

Paula Lehikoinen

entinen terve