Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Keskiviikko, 21.5.2025

Aamulla jouduimme vaihtamaan hotellia parin kilometrin päähän. Se oli nyt helppoa, mutta elokuussa, siihen ei olisi mahdollisuuksia. Silloin on varsinainen lomakausi, ja kaikki suosituimmat majoituspaikat varataan aikaisemmin. Huomattavasti suurempi ongelma, käytännössä mahdoton tehtävä on Kustannus Periodikan toimittajilla, jotka yrittävät pitää hengissä suomen-, karjalan- ja vepsänkieltä. Periodika kustantaa seuraavasti: lastenlehti Kipinä, Carelia kulttuurilehti, viikkolehti Karjalan Sanomat, Oma Mua (Karjalan rahvahan lehti) ja Kodima vepsänkielisille. Nyt vähemmistökielille myönnettävä tuki kattaa huomattavan osan verkko- ja paperilehtien kustantamisesta, mutta kieltä käyttävät vähenevät vääjäämättä.

Ei ihme. Suomen kieli ei ole turvassa edes suomalaisilta. Huomasin tämän 1990-luvun lopulla, kun olimme “jo niissä pöydissä, missä kaikki tärkeimmät päätökset tehdään”, eli EU:n ytimessä. Sain silloin sairaala-apteekista sähköpostin ja sen myötä lääkkeiden valmistukseen liittyvän EU direktiivin englanniksi, sekä kysymyksen “täyttääkö autoklaavimme direktiivin vaatimukset?” Dikrektiiviä ei ollut suomennettu, mutta sain puristettua käännöksen EU-tiedotuskeskuksesta. Direktiivissä viitattiin ohjeisiin, joita oli myös noudatettava, mutta niitä EU-sopimusten mukaan EI tarvitse kääntää suomeksi! Samoihin aikoihin tehtiin normaalit paineastiatarkastan valvomat paineastia-asetuksen mukaiset tarkastukset ja sen lisäksi paineastiatarkastajien tarkastaja teki yli kahden tunnin puhelinhaastattelun ja tuli sitten työpäivän kestävälle tarkastuskäynnille omaa raporttiaan varten. Eikä tässä vielä kaikki, myös Fimea (entinen lääkelaitos) lähetti omat tarkastajat (2 hlö) tarkastamaan sairaala-apteekin ja myös sen autoklaavin toimintaa EU-direktiiviin liittyen. Käytännössä mikään muu ei muuttunut, paitsi omaan työhöni liittyvä käytönvalvojan oikeusturva - se heikkeni. Englannin kieli leviää vauhdilla palvelukieleksi ja tietokoneen käyttö vaatii myös kohtalaista kielen hallintaa. Valitettavasti tämä muutos ajaa ainakin suurten ikäluokkien lisäksi joka viidennen suomalaisen helposti saatavien palvelujen ulkopuolelle - palvelussamme on ruuhkaa.

Näillä synkillä aatoksilla menimme klo 14 Karjalan Sanomien toimitukseen 3. kerrokseen, missä Mikko Nesvitski istui kirjoittamassa. Kuuntelimme Mikon selostuksen hänen oman lehtensä tilanteesta sekä suomen kielen kiinnostavuudesta opiskelijoiden keskuudessa. Ei liene yllätys, jos kerron suomen kielen menettäneen opiskelijoita Karjalan Tasavallan alueella. Myös kustantamon lehtien tilaukset ovat pienentyneet Suomessa. Posti ja raha ei liiku rajan yli. Yhteinen näkemys meillä kuitenkin oli siitä, että vuodesta 1809 lähtien valtaosa tästä ajasta oli hyvää riidatonta kanssakäymistä ja kriisiajat lyhyitä. Pietarissa asui 30 000 suomalaista vielä 1917 ja kaupankäynti oli vilkasta ja vilkastui uudestaan 1950-luvulla. Raja rauhana aukeaa nyt sähköpostin muodossa, kun tilasimme Karjalan Sanomat pdf-tiedostona. Verkkolehti maksaa alle 20 euroa vuodessa ja ilmestyy kerran viikossa. Suosittelen lämpimästi.

Armas Mashin. Kuva: Martti Vaskonen

Kello 15 siirryimme Carelia kulttuurilehden päätoimittajan Armas Mashinin työhuoneeseen. Nyt ei turhia kainosteltu vaan puhuttiin tämän hetkisistä vaikeuksista ja harhoista, mitä suomenkielinen media ruokkii. Armas oli täysin oikeassa omissa arvioissa ja minusta on kohtuutonta, mihin asemaan venäjänkieliset ovat joutuneet Suomessa. Armas Mashinin äidinkieli on suomi. Saimme lähtiessä lahjaksi v. 2020 julkaistun maittemme väliseen suhteeseen liittyvän tutkimuksen sekä kaksi Carelia kulttuurilehteä. Meillä ei ollut mitään vastalahjaa. Toivoimme vain rehellisesti, että palaisimme normaaliin kaupankäyntiin ja matkustamiseen raja-asemien kautta. Kaikki muut vaihtoehdot ovat huonoja. Ennätimme vaihtaa yhteystiedot iltapäivän aikana Mikon sekä Armaksen kanssa. Nato-piikkilanka-aita ei onneksi ole este yhteydenpidossa. Hotelli sai vielä odottaa tyytyväisiä vieraita Suomesta pari tuntia, koska tutkimme myös kauppoja.

Torstai, 22.5.2025

Keskiviikko oli meille lähtöpäivä Petroskoista ja seuraava yöpaikka olisi Lotinanpelto 200 km päässä. Ehjänä perille pääsee, jos muistaa, että paikallinen liikenne ruuhka-aikaan on petollinen. Kolme ajokaistaa vie liikenneympyrään ja ellet ole onnistunut ennen ympyrään tuloa valitsemaan sopivaa kaistaa, niin peli on siltä osin menetetty. Kaistoilla ei ole viivoja ja viisainta on ajaa ympyrästä ulos samassa jonossa, välittämättä siitä minne kaista vie. Kaistan vaihto ruuhkassa tietää vain peltien kolinaa ja syntipukin rooli on todennäköinen. Ajat siis niin pitkään jonossa, että voit kääntyä takaisin ja seuraavalla tai kolmannella kerralla onnistut jo valitsemaan kaistan, millä pääset kaupungista ulos. Sama sääntö pätee moniin liikenneympyröihin ja tätä vapaavalintaista sääntöä kannattaa noudattaa. Vapaavalintainen sääntö on myös se, että ostat paperikartan, kun se on mahdollista. Petroskoissa tämä jäi tekemättä ja matkanteko vaikeutui myöhemmin tuntuvasti. Lotinanpellossa majoituimme samaan hotelliin kuin kaksi vuotta sitten.

Kahvipaketti lahjaksi hotellisiivoojille. Kuva: Martti Vaskonen