Yksinelävien asunnottomien määrä kasvoi ensimmäistä kertaa vuoden 2012 jälkeen, kun asunnottomuus kääntyi aiemmin sitä harppauksin taltuttaneessa Helsingissä nousuun. Sama käänne toistui monissa muissa kaupungeissa, myös Kuopiossa ja Joensuussa.

Ongelman ydin on sama: pieniä ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on tarjolla liian vähän kasvavaan kysyntään nähden. Hallituksen toimin tarjonta ei kohene, sillä valtion roolia asuntorakentamisessa vähennetään roimasti. Leikkausten jälkeen määrärahat eivät riitä uusien asuntojen rakentamiseen ikääntyville, opiskelijoille tai mielenterveyskuntoutujille.

Samaan aikaan yhä useampi joutuu etsimään edullisempaa omalle kukkarolle sopivaa asuntoa. Työttömyys on huipussaan, mutta työntekijöiden irtisanomista helpotetaan ja työttömyyskorvausta leikataan. Toimeentulotuen hakijoiden määrä on kasvanut rajusti. Sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät vuokranmaksukykyä ja vuokrarästit johtavat yhä useammin häätöön.

On pitkä matka nousta, jos asuu kadulla ilman ruokaa, yöpaikkaa tai vaihtovaatteita.

Kautensa aluksi hallitus puolitti asumisneuvonnan rahoituksen, vaikka se on kustannustehokas keino asunnottomuuden ehkäisemiseksi. Järjestöjen rooli päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä asunnottomuustyössä on tärkeä, mutta niiden rahoitusta on leikattu.

Viimeiset kaksi vuotta hallitus on asunto- ja sosiaalipolitiikallaan lisännyt asunnottomuutta. Se on luonut toimillaan uuden asunnottomien ryhmän: pienituloiset työssäkäyvät, joilla ei ole muita elämänhallinnan haasteita asunnottomuuden lisäksi. Ainakaan niin pitkään, kun he kykenevät toimimaan vaikeutuneessa tilanteessaan.

Yhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan kansalaiselle haastavassa tilanteessa ennaltaehkäisevää tukea, joka pitää kaikki mukana kyydissä. Tuen sijaan nykyhallitus veistää hyvinvointiyhteiskuntaamme karkeasti uuteen uskoon.

On pitkä matka nousta, jos asuu kadulla ilman ruokaa, yöpaikkaa tai vaihtovaatteita, kuten asunnottomia käsittelevässä dokumenttisarjassa todetaan. Asunnottomuus syö omanarvontuntoa ja jättää ihmisen odotustilaan, kun tulevaisuus kutistuu nykyhetkeen, välttämättömyyksiin.

Asunto ei ole vain kylmältä suojaavat seinät, vaan kodin seinät merkitsevät turvaa, vakautta ja omaa paikkaa maailmassa. Oman katon alla on luontevaa tyydyttää myös ravinnon, unen ja muut fysiologiset tarpeet. Oma koti on ihmisarvoisen elämän rakentamisen edellytys.

Tuula Väätäinen

kansanedustaja (sd)