Itä-Suomen asiakokonaisuuteen kytkisin myös lehtemme Itäsuomalainen tulevaisuuden. Lehden tilaajamäärän lisäämisellä parannamme mahdollisuuksia tuoda esiin meille tärkeitä näkökulmia ja avauksia alueellisesti tärkeisiin teemoihin. Uusien tilaajien / lukijoiden saamiseen kannattaa ja pitää panostaa.

Itä-Suomen kehittämisestä on puhuttu vuosikymmeniä. Ohjelmia on tullut ja mennyt. Nimiä vaihdettu ja painopisteitä säädetty. Silti peruskysymys on pysynyt samana: Miksi Itä-Suomi jää jälkeen ja miksi kehityskuilu muihin alueisiin ei tunnu umpeutuvan?

Jo 1980-luvulla valtio tunnisti Itä-Suomen rakennemuutoksen, harvan asutuksen ja työn murroksen. 1990-luvulla EU-jäsenyys toi mukanaan rakennerahastot ja lupauksen alueiden tasapainoisemmasta kehityksestä. Suurimmillaan toivo oli 2000-luvulla, kun Itä-Suomi kuului EU:n tavoite 1 -alueisiin. Rahoitusta ohjattiin työllisyyteen, koulutukseen ja yritystoimintaan. Moni hanke oli hyvä, osa jopa erinomaisia.

Ohjelma näyttää keskittyvän elinkeinoelämän tavoitteiden tukemiseen.

2010-luvulla Itä-Suomi sulautui “normaaliin” aluepolitiikkaan: maakuntaohjelmia, hankkeita ja strategioita, mutta ei enää selkeää erityiskohtelua. Se näkyy tuloksissa. Kehitys on ollut hidasta, paikoin pysähtynyttä.

Nyt 2020-luvulla itäinen Suomi on jälleen erityishuomion kohteena. Venäjän rajan sulkeutuminen, turvallisuustilanne ja talouden heikkeneminen ovat olleet otsikoissa. Uutta itäisen Suomen ohjelmaa on jälleen tarjolla. Harmi, ettei palkansaajajärjestöjä huolittu sen valmistelutyöhön, vaikka yhteistyön kättä tarjottiin työelämää koskeviin asiakohtiin.

Poliittisen oikeiston tuella ohjelma näyttää keskittyvän elinkeinoelämän tavoitteiden tukemiseen erityistalousalue tavoitteenaan. Aika näyttää, mitä näistä toteutuu vai toteutuuko mitään. Hyvää alueellista edunvalvontaa osoitti se, että SDP otti kantaa ja esitti kasvun keinoja Itä-Suomen tilanteeseen. Ehdotuksia löytyy Reilummin kohti kasvua -vaihtoehtobudjetissa hallituksen talousarvioon vuodelle 2026.

Mutta rehellinen kysymys kuuluu: viedäänkö tavoitteet maaliin? Panostetaanko työpaikkoihin, koulutukseen, infraan, ihmisten arkeen ja -hyvinvointiin, vai jäädäänkö hankehumppaan, jossa rahat kiertävät mutta vaikutus katoaa? Voisiko esimerkiksi mahdollinen erityistalousalue olla myös hyvän työelämän alue, jossa tuottavuus ja työllisyys kasvaa nelipäiväisine työviikkoineen tai koulutuksen arvo nostettaisiin sille kuuluvaan arvoonsa? Öljytään omalta osaltamme hyvän kierteen alkua.

Timo Haverinen

SDP Savo-Karjalan piirin pj.