Suonna Kononen on yhdistänyt melontaharrastuksensa ja kulttuuritietämyksensä kokoelmaksi vesille vieviä retkikertomuksia.
Riitta Mikkonen
Jokien kulttuurimaisemia: Melonta antaa ajatuksille vapaata tilaa
JOENSUU / Riitta Mikkonen
Kukapa vesillä vähääkään liikkunut ei olisi kokenut reaalimaailmasta irtautumisen tunnetta samalla hetkellä, kun kokka irtoaa laiturista ja yhteys mantereeseen katkeaa. Uusi näkökulma, uusi horisontti.
Toimittaja ja muusikko, kirjailija ja tietokirjailija Suonna Konosen tuoreimman teoksen ’Jokisaarnat, kirjallisia melontoja’ julkaisi kouvolalainen Reuna-kustantamo.
Suomen tietokirjailijoiden tukema kirja ilmestyi tänä keväänä sopivasti vesien vapautuessa.
Lukija pääsee mukaan parillekymmenelle melontaretkelle. Pääosa niistä tapahtuu Pohjois-Karjalassa, mutta esimerkiksi Juankoskelle ja Iijoelle hakeutumiseenkin on syynsä.
Kononen tutustui melontaan nuorena kesätoimittajana ja on siitä lähtien harrastanut lajia koko ammatillisen aikuisikänsä. Kesä kesältä reittivalikoima on laajentunut, uudet vesillelaskupaikat ovat löytyneet kartan ja lopulta kajakki auton katolla etsimisen avulla.
Harrastuksen luonnetta kuvannee hyvin, että idea Jokisaarnat-teokseen syntyi meloessa. Kulttuuritoimittaja havahtui Nivanjoella ajatuksiinsa sen rannalla vaikuttaneesta kirjailija Matti Mäkelästä, jota oli moneen otteeseen saanut kunnian haastatella.
– Aloin miettiä, että onhan niitä muitakin kirjailijoita ja taiteilijoita, joiden tuotantoon joen läheisyys on mahdollisesti vaikuttanut. Huomasin, että sitä näkökulmaa ei ole käsitelty ja aloin kerätä aineistoa.
Idea johti kustannussopimukseen. Niin yksinkertaista on kirjan tekeminen, kun aihe alkaa viedä virran lailla. Meloja pitää huolta, että kokka osoittaa oikeaan suuntaan, matka edistyy, mela leikkaa vedenpintaa liikoja räiskimättä.
Uudet näkymät
Jokisaarnojen kirjalliset melonnat ovat kuvauksia retkistä, lähdöistä ja paluista, maisemista ja olosuhteista. Kajakin liikkeiden ja aistihavaintojen lisäksi ne ovat myös kuvauksia mielen liikkeistä. Mitä juohtuu mieleen onkijasta rannalla, mitä laittaa ränsistyt kalastajien maja pohtimaan. Siltojen alta lipuessa näkee aivan eri asioita kuin niitä pitkin ajellessa.
Tarinat järjestyvät luontevasti kesän etenemisen mukaan. Toukokuussa ”kesä ei ole vielä alkanutkaan, sitä ei ole voinut menettää”. Melonnan liikeratoja on tauon jälkeen muistuteltava kropalle, uuden kajakin kanssa opeteltava yhteinen tahti.
”Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi näkee. Siinä on melonnan viehätys. Huolet unohtuvat hetkeksi.”
Homma vaatii keskittymistä, mutta pian osa toiminnoista sujuu rutiinilla. Ajatukset vapautuvat ja maisema tarjoaa uusia tarttumapintoja, jotka johtavat kulttuurisiin pohdintoihin. Paikallista kulttuurihistoriaa ja arkkitehtuuria, viitteitä musiikkiin ja kirjallisuuteen.
Homma vaatii keskittymistä, mutta pian osa toiminnoista sujuu rutiinilla.
Teksti soljuu luontevasti ja kyydissä lukijan on helppo myötäillä. Kertomuskokoelman lopussa oleva, kuhunkin retkeen kytketty lähteiden ja lisälukemisten luettelo tarvittaessa syventää kokemusta. Henkilöhakemistokin on pitkä.
Myös kerrontaa tukeva kuvitus on Suonna Konosen. Mahdolliset ympäristön rujoudet tai rumuudet ovat rajautuneet kuvien ulkopuolelle. Myös muistiinpanot kirjoittaja sanoo tehneensä taukovaiheissa, melontaa mahdollisimman vähän häiriten.
Kirjailija myöntää, että aineistoa riittäisi hyvinkin toiseen saarnakokoelmaan. Täysin melomattomia jokia, uusia näkökulmia entisiin. Sellaisiakin, joiden ”ehdottomasti” olisi pitänyt olla mukana.
– Vasta kirjan valmiiksi tultua huomasin, että Matti Mäkelältä on ilmestynyt myös teos Metsäläisen saarnakirja, joka jostain syystä hänen tuotannostaan on jäänyt minulta ihan väliin.
Kevyellä otteella
Matti Mäkelä kuulostaa putkahtelevan melojan mieleen usein. Jo teoksen ensilehdellä on yhtenä johtoajatuksista Mäkelän tohtorinväitöstilaisuudesssa esittämä lausahdus: ”jos haluat piilottaa jotain, piilota se kirjaan”. Mitä tähän kirjaan on piilotettu?
– Sieltähän sen Nivanjoen kohdalta saattaa löytää, viittaa jokisaarnaaja vastaamatta.
Jokainen lukija löytänee teoksen piiloista kiinnostuksensa mukaan erilaisia asioita. Musiikin tai kirjallisuuden harrastajalle löytyy omat tärppinsä. Lisäksi löytyy ihan painavia, vaikkakin ehkä kepeään ja rentoon sävyyn muotoiltuja viitteitä rakentamiseen, luontoon, ympäristönsuojeluun, työelämään, ylipäätään nykymenoon liittyen.
– Eihän tässä kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään paasata.
Erään kerran Mäkelää haastatellessaan Kononen sai tältä kuulla olevansa romantikko, minkä toimittaja-kirjailija varauksetta tunnustaakin. Vuodet ovat kartuttaneet tietopohjaa, mutta mukana on tarve hakeutua kauniiden asioiden pariin, hakea maisemasta jotain rauhoittavaa ja lohduttavaa.
– Vintti on täynnä kuin rintamamiestalossa, piiloon tungetut ajatukset sitten putkahtelevat esiin.
Saarnan käsitteellä Kononen haluaa osin humoristisesti viitata omiin esi-isiinsä, toisaalta omaan tapaansa auliisti ja opettajamaisesti jakaa sitä tietoa mitä ”vintille” on kertynyt.
Lukija ei saarnauksen kohteeksi tunne joutuneensa, vaan liukuvansa mukana laineilla. Näinhän se pedagogiikkakin parhaimmillaan toimii, kun on mukavaa, niin samalla oppiikin yllättävän paljon.
Suonna Kononen jatkaa valitsemallaan tiellä, vapaana soljuvilla vesillä. Uudet apurahat mahdollistavat ottamaan taukoa kulttuuritoimittajan työstä toisen romaanin kirjoittamiseksi. Epäilemättä välillä on käytävä melomassa ja myös seuraaviin jokisaarnoihin kertyy aineistoa.
Suonna Kononen: Jokisaarnat. Kirjallisia melontoja. Reuna Publishing House Oy, 2023.
Artikkeli on julkaistu 15.6.2023 ilmestyneessä Viikko Pohjois-Karjalassa.