KUOPIO / Pia Paananen

Kevätpäivä Kuopion Kansalaisopiston pihamaalla on tuulinen. Standit kertovat opiston kevätnäyttelyistä, katupölyä pestään pois. Kansalaisopisto toimii jylhässä vuonna 1914 Venäjän sotilastukikohdaksi valmistuneessa kasarmissa, jonka ympärillä on vanha äkseerauskenttä. Keväällä 1918 rakennuksesta tuli punavankileiri.

Kuopion kulttuurihistoriallisen museon intendentti Pekka Kankkunen kertoo kolmen metrin korkeuteen nousseiden piikkilanka-aitojen linjasta ja siitä, miten juuri tässä oli alueen yksi neljästä konekivääripisteestä.

Kuopion ja kuopiolaisten kannalta oli onnekasta, että täällä taistelut kestivät vain viikon. Kasarmeilla oli enimmillään ollut noin 1000 punaista. Sodan viimeisenä päivänä heitä antautui noin 600. Aseellisia taistelujoukkoja heistä oli noin 400, kuopiolaisia 360.

– Kun kasarmi oli saarrettu ja ensimmäiset parikymmentä tykinlaukausta olivat kajahtaneet Kotkankalliolta, niin jäljelle jääneet punaiset antautuivat. He olivat vankileirin ensimmäiset vangit, Kankkunen taustoittaa.

Vankileirin eristänyt piikkiaita nousi kolmen metrin korkeuteen ja vartiointia tehosti neljä eri puolilla leiriä ollutta konekivääriä. (Kuvalähde: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo Victor Barsokevitsch)

Sama paikka vuonna 2025. Kuva: Pia Paananen

Kaaosta, nälkää ja tauteja

Maaliskuun alusta lähtien leiri alkoi kasvaa.

– Sitä mukaa kun taistelut muualla Suomessa etenivät ja punaisia jäi vangeiksi, heitä koottiin eri puolille Suomea leireille, ja keräysvaihetta jatkui sotatoimien loppuun asti. Vankimäärät ja punavankileirimäärät vaihtelivat, ja vankisiirtoja leiriltä toiselle välillä tapahtui koko ajan.

Kankkunen kertoo, että vangit olivat hyvin huonokuntoisia. Suomen elintarviketilanne oli valmiiksi vaikea, sotavaihe oli kurjistanut sitä edelleen.

– Leirillä Päivän kaloriannos oli 700 kaloria, ja vangit olivat nälkiintyneitä. Leireillä liikkui lavantautia, espanjantautia ja luteet levittivät toisintokuumetta. Leirillä oli sairastupa, mutta sen keinot olivat rajalliset ja esimerkiksi juhannuksen alusviikolla leirillä kuoli yli 100 ihmistä.

Valokuva vangeista laverilla 16.2.1918. Kuopion vankileiri. (Ivar Ekström. KUHMU.)

Kuopion leiriltä punavankeja lähti myös työsiirtoloihin. Outokumpuun tarvittiin miehiä kaivokselle ja kapearaiteisen rautatien rakennustyöhön, ja siellä kävi noin 650 punavankia. Sukevalla työsiirtolan asukkaat päätyivät maa- ja metsätöihin. Työsiirtoloissakaan heikkokuntoiset vangit eivät pystyneet heille suunniteltuun työhön odotusten mukaan.

– Työsiirtola saattoi olla vangille myös pelastus, sillä siellä sai parempaa ruokaa. Näin esimerkiksi Outokumpuun päätynyt Aaro Mömmö kuvaili tilannetta myöhemmin.

Heinäkuussa vankeja alettiin armahtaa ja lähettää kotiin. Vankileirin toiminta lakkautettiin syyskuun lopussa, kun viimeisetkin lievän tuomion saaneet armahdettiin ja pitkän tuomion saaneet siirrettiin muualle vankiloihin.

Miten raaka ihminen voi olla?

Vankileiri Kuopion kasarmilla. (Kuvalähde: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo Victor Barsokevitsch)

Sama paikka vuonna 2025. Kuva: Pia Paananen

Muistaminen tekee edelleen kipeää

Vuonna 2018 Pekka Kankkunen oli mukana kokoamassa Toivon ja sekasorron aika – Kuopio itsenäisyyden alkuvuosina -näyttelyn Kuopion Korttelimuseoon. Kankkunen kertoi museon yllättyneen näyttelypalautteen intensiteetistä.

– Että vieläkin, vaikka näistä tapahtumista on 100 vuotta, se kirvoittaa tunteikkaita kommentteja molemmilta puolilta. Tietysti eniten katkeraa palautetta tulee vankileirin kokeneiden sukulaisilta.

Näyttelyn kokoaminen herätti kysymyksiä:

– Miten raaka ihminen voi olla? Olot olivat kuitenkin suht koht vakaat, mutta kun viha leimahti ja oli voimakkaan vastakkain asettelun aika, niin siinä unohtui kaikki yhteiskunnan normit.

Kankkunen muistuttaa, että julmuuden keskellä tapahtui myös poikkeuksellisen jaloja asioita. Niistä yksi on Pekka (Petter) Lääkön tapaus, josta Sotasurmat 1918 -tiedoston mukaan kuopiolainen ajuri Lääkkö ammuttiin kiirastorstaina 28.3.1918.

– Liäkön Pekan lapsuudenaikainen toveri Aaro Mömmö kertoi, että miehiä koottiin kiirastorstaina Kuopion kasarmilla käytävälle riviin. Joka viides määrättiin ammuttavaksi. Mömmö sattui olemaan viides. Vierellä ollut Irja-tyttären kummisetä Pekka Lääkkö tarjoutui tällöin ammuttavaksi perheellisen miehen sijaan. Hän lähetti terveiset kummitytölleen, mikäli Aaro selviäisi hengissä.

Kuopion kasarmialueen entisen asekoulun rakennuksen Suokadun puoleiseen päätyyn kiinnitettiin vuonna 2018 muistolaatta vankileirillä menehtyneiden punavankien muistoksi. Kuva: Pia Paananen