Pentti Stranius

Puhakka oli ministerinä, kansanedustajana ja sos. dem. puolueen eräänä johtohenkilönä varmasti eräs Pohjois-Karjalan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista viime vuosikymmeninä. Urahan huipentui vielä maakuntajohtajan pestiin.

Elämäkerta ja kirja pähkinänkuoressa

Puhakka edusti hyvin niitä sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia, jotka maalaisista, mutta myös työväenluokkaisista juurista, nousivat hyvinvointivaltiota rakennettaessa merkittäviksi toimijoiksi. Heitä oli niin tieteen, taiteen kuin elinkeinoelämän ja puoluepolitiikan kentällä. Yhteiskuntarakenteen muutoksen seurausta lienee sekin, että vähemmän koulutettu työmies poliitikkona alkaa olla 2000-luvulla jo poikkeus ja ilmiönä yhä harvinaisempi puoluekentän vasemmalla laidallakin (?)

Puhakan Matin elämäkerturina tutkija Jukka Partanen on saanut hyvät eväät asiansa tuntevalta kirjatoimikunnalta, johon ovat kuuluneet muun muassa Seppo Eskelinen, Matti Mikkonen ja Juha Hämäläinen. Toimikunnan jäsenillä taisi alussa olla tekemistä Matti Puhakan suostuttelemisessa, sillä hän ei pahemmin arvostanut pönötystä ja “sisäänlämpiäviä näkemyksiä” sisältäviä elämäkertoja. Onneksi Puhakka lopulta suostui, vakavasti sairastuttuaan, vuoden 2021 talvella mukaan kirjaprojektiin, jolloin monet haastattelut syntyivät. Partanen on täydentänyt hyvää haastatteluaineistoa arkisto- ja pöytäkirja- sekä puoluelähteillä. Mukana on ollut myös Veera Hämäläinen asiantuntijana, Puhakan lähipiirin haastattelijana ja pätevänä käsikirjoituksen oikolukijana. Niinpä teksti on sujuvaa ja monelta puolelta Puhakan persoonaa ja tekemisiä käsittelevää.

Kirjan taitto ja ulkoasu on ollut myös hyvissä käsissä. Mainio monivärinen kuvamateriaali kertoo omaa kieltään, tuo esiin Matti Puhakan perhe- ja yksityiselämääkin sopivina paloina. Ihan selvä nuorukaisen valinta ei silti ollut puoluetoimintaan tai sos.dem. puolueen suuntaan, sillä maalais- ja talonpoikaiselämä olisi voinut jättää Matti Puhakan uralle toisenlaisen jäljen. Sankari itse ei silti varmasti valintojaan katunut.

Nuorena solmittu avioliitto ja perhe ovat kiitettävästi kuvassa mukana, vaikka niin monet elämäkerturit tai muistelijat “unohtavat” niin vaimonsa kuin lastensa syntymät. Selväksi tulee silti sekin, että monet luottamustehtävät ja erityisesti toiminta työväenyhdistyksessä ja kunnallispoliitikkona vuodesta 1972 sekä Uimaharjun sellutehtaan vaiheet veivät osaavan ja suositun nuorisopoliitikon ajankäytöstä leijonanosan alusta alkaen. Työläistapaamisista ja tehtaalta se peruskannatus kuitenkin tuli ja maine alkoi nopeasti kasvaa.

Eduskunnassa Matti Puhakka tunnettiin työmyyränä, joka myös viikonloppuisin oli pohjoiskarjalaisten “käytettävissä”.

Ammattipoliitikko ja Karjala-harrastaja

Ura sai jo vuonna 1975 myös aivan uuden käänteen, kun kansanedustajan työ alkoi Arkadianmäellä. Eduskunnassa Matti Puhakka tunnettiin työmyyränä, joka myös viikonloppuisin oli pohjoiskarjalaisten “käytettävissä”. Hän oli sujuvakielinen puhuja ja innostaja, joka omalla esimerkillään sai monia mukaan työväenliikkeeseen, järjestöihin ja yhdistyksiin. Ei ihme, että hän oli johtotehtävissä myös valtakunnallisesti sos.dem. puolueessa ja ministerinäkin. Tyypillistä “Helsingin herraa” Puhakasta ei tullut, vaan sos.dem. puolueen vaalitappion myötä myös ministeri putosi eduskunnasta 1991, mikä aiheutti paljon jälkipuheita ja “kateellisten ilonpitoa”. Tuo putoaminen saattoi sittenkin olla Puhakan jatkouran ja yksityiselämän kannalta onnekaskin tappio (?).

Matti Puhakka kärsi itse silti siitä, että Terttu-vaimo sai kantaa vastuun perheestä ja lapsista eikä hänellä eduskuntavuosina ollut aikaa kunnolla pojillekaan muuten kuin kesäisin, jolloin vaelleltiin paljon yhdessä. Tämä näkyy myös teoksen haastatteluotteissa kuten innokas Karjala-harrastus politiikan ohella. Karjala-liiton johtotehtävät, lukeminen ja kulttuuriharrastukset tulivat vanhemmiten yhä tärkeimmmiksi. Aivan esimerkillisesti Puhakka toimi 1990, kun Joensuun laulujuhlat levittäytyivät rajan yli Venäjän puolelle, Sortavalaan! Juuri Puhakan suhdetoiminnan ansiosta saatiin aikaiseksi jopa juhlajuna Joensuu-Sortavala.

Arvostusta yli puoluerajojen

Poliitikon kiemuraisia kuvioita riitti sitten lähimain vuoteen 1996, jolloin Matti Puhakka nimitettiin Kelan kuntoutusjohtajaksi ja pääjohtajan sijaiseksi. Uimaharjun tehtaalla korjausmies-teknikkona ja luottamustehtävissä vuodet 1965–75 työskennellyt Puhakka ei aina ollut se koulutetuin kun viroista tapeltiin, mutta hänen kokemustaan ja osaamistaan ei kiistetty. Ihmissuhdetaitoja ja arvostusta piisasi silloinkin, kun olisi tarvittu ehkä laajempaa kielitaitoa eduskunnassa tai maakuntajohtajana. Kunnioitus tuli muuta kautta ja sitä riitti yli puoluerajojen. Puhakka osasi myös toimia alaistensa ja virkakuntansa kautta. Ehkäpä Kela-vuosista ja myös Matti Puhakan yksityisestä elämästä kotioloissa ja eläkeläisenä olisi lukenut mieluusti enemmänkin! Mies osasi selvästi myös vetäytyä politiikasta ja harrastaa mieluisia metsätöitä ja sienestystä.

Haastatteluaineiston käyttö ja monipuolisuus on elämäkerrassa hyvin näkyvillä ja varmasti Jukka Partasen, Matti Mikkosen ja Veera Hämäläisen roolin lisäksi kannattaa mainita ainakin jo vanhempi veteraanikansanedustajien muistitietohanke 2001. Myös Matti Puhakan Terttu-vaimon sekä poikien ja lähipiirin haastattelutiedot tekevät kirjasta eläväisemmän kuin ovat yleensä monet poliitikkojen elämäkerrat tai muistelmat.

Partanen, Jukka. Puhakan Matti. Työmiehen elämä. Kirjokansi 2025, 224 s.