Mielipide: Hoivan laatu – kenen vika vai yhteinen haaste?
Perhe- ja peruspalveluministeri Kaisa Juuso on todennut, että hyvinvointialueet ovat “lähes kategorisesti” alentaneet hoitajamitoituksen lain sallimaan minimiin ja vyöryttää hyvinvointialueita syntipukiksi.
Väite ontuu. Todellisuudessa mitoituksen käyttö vaihtelee ja mitoitus määritellään tarpeen mukaan, ei automaattisesti minimiin.
Hyvinvointialueet toimivat tilanteessa, jossa alijäämien kattamisvelvoite pakottaa hakemaan ylijäämää ja Pohjois-Savossa siinäkin on hyvällä työllä onnistuttu. Kun valtio vaatii samaan aikaan säästöjä ja parempaa palvelua, paine kohdistuu väistämättä henkilöstöön. Tämä ei ole hoitajien eikä hoidettavien vika – se on hallituksen luoma yhtälö, jota ei voi ratkaista syyllistämällä alueita.
Se on hallituksen luoma yhtälö, jota ei voi ratkaista syyllistämällä alueita.
Pohjois-Savossakin mitoitus määritellään yksiköittäin hoidon tarpeen perusteella. Rinnalla on kehitetty luovia ratkaisuja: liikkuvia palveluja, uudenlaista työnjakoa ja teknologian hyödyntämistä. Nämä eivät korvaa ammattilaisia, mutta vastaavat osin hoivan tarpeeseen. Sinnikkäällä työllä onkin vähennetty asumispalvelujen jonoja.
Tähän rohkeiden ratkaisujen suuntaan koko maan pitää kulkea. Mutta se edellyttää, että valtio ja hyvinvointialueet ratkovat rahoituksen ristiriidan yhdessä. Säästöjä voidaan hakea, mutta muutoksille on annettava aikaa ja realistiset edellytykset. Olen samaa mieltä Juuson kanssa siinä, että sivistyneen kansakunnan tulee turvata ihmisarvoinen hoiva, tätä hyvinvointialue, hoitajat ja hoidettavatkin haluavat.
Heikki Miettinen
