Kun on seurannut nykyisen hallituksen taivalta, herää väistämättä kysymys: onko tavoitteena suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo – ainakin pitkällä aikavälillä?

Hallitus tekee ideologisesti värittyneitä leikkauksia ja pyrkii yksityistämään perustoimintoja, jotka ovat olleet hyvinvointivaltion peruspilareita. Samalla se keventää verotusta tavalla, josta suurituloiset hyötyvät eniten. Käytännössä otetaan yhteisestä potista ja annetaan niille, joilla jo yltäkyllin on.

Olemmeko siis todella valmiita siirtymään luokkayhteiskuntaan?

Aletaanko käydä yhä vain lähemmäksi niin sanottua yövartijavaltiota: mallia, jossa valtion tehtäväksi jää vain turvallisuus ja oikeuslaitoksen ylläpito? Kaikki muu jätetään yksilön omalle vastuulle. Tässä mallissa hyvinvointi ja ihmisarvoinen elämä voivat kaventua oikeuksiksi, jotka kuuluvat vain niille, joilla on tarpeeksi mammonaa.

Pääministeri Orpo ja kumppanit näyttävät panostavan nyt kaiken siihen, että talouskasvu saadaan aikaan ylintä tuloluokkaa miellyttävillä veronalennuksilla. Monet asiantuntijat ovat tämän kyseenalaistaneet, eikä aiemmistakaan toimista ole seurannut odotettua kasvua. Herää tosissaan kysymys, onko kasvu missään vaiheessa ollutkaan se tärkein asia? Onko tärkeintä ollutkin Suomen vieminen kohti sellaista ideologista mallia, jossa yksilön on pärjättävä omillaan?

Olemmeko siis todella valmiita siirtymään luokkayhteiskuntaan, jossa heikoimmista huolehtiminen nähdään rasitteena? Vai puolustammeko edelleen hyvinvointivaltiota, jossa yhteinen vastuu ei ole pelkkä kuluerä, tai valintakysymys?

Seuraavissa eduskuntavaaleissa tästä todella tullaan päättämään.

Teemu Suihko

muusikko, opiskelija, (sd.)