Uusissa ohjeissaan Kela vaatii jälkihuollossa olevia nuoria nostamaan opintolainaa ennen toimeentulotuen myöntämistä. Jälleen kyse on yhteiskuntamme arvovalinnoista ja jälleen kerran tämä valinta osuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten vahingoksi.

Jälkihuollossa olevat nuoret ovat usein kokeneet enemmän menetyksiä, epävarmuutta ja turvattomuutta elämässään kuin ikätoverinsa. Heiltä usein puuttuu se taloudellinen ja emotionaalinen turvaverkko, joka monille muille heidän ikätovereillaan on itsestäänselvyys. Silti heitä kohdellaan Kelan silmissä kuin ketä tahansa opiskelijaa, ikään kuin lähtökohdat olisivat samat. Ne eivät ole.

Järjestelmä toimii jälleen juuri päinvastoin kuin sen pitäisi.

Velka ei ole neutraali asia. Opintolaina voi olla monelle nuorelle järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Jälkihuollon nuorille se voi olla riski, joka kasautuu muiden riskien päälle. Kun elämä on valmiiksi epävarmaa, velka ei tunnu mahdollisuudelta vaan uhkalta. Mielestäni on kohtuutonta sysätä nuori velkavastuuseen tilanteessa, jossa hän vasta opettelee selviytymään arjestaan. Järjestelmä rankaisee niitä, joilla ei ole ketään. Moni jälkihuollon nuori ei voi soittaa vanhemmilleen, jos rahat loppuvat tai elämä menee solmuun. Heillä ei välttämättä ole ketään paikkaamassa vuokranmaksua tai auttamassa kriisissä. Silti heidät pakotetaan ottamaan lainaa, jonka takaisinmaksu voi kaatua heidän niskaansa vuosiksi.

On vaikea välttyä ajatukselta, että järjestelmä toimii jälleen juuri päinvastoin kuin sen pitäisi. Sen sijaan että se tukisi haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, se sysää heidät velkakierteeseen ja lisää samalla epävarmuutta.

Tämä ei ole talouskysymys tämä on minusta enemmänkin arvokysymys. Kysymys ei ole siitä, onko opintolaina sinänsä hyvä vai huono väline. Kysymys on siitä, kenelle sen nostamista voidaan kohtuudella edellyttää. Jälkihuollon nuoret tarvitsevat tukea, eivät velkaa. He tarvitsevat mahdollisuuden rakentaa elämäänsä ilman pelkoa siitä, että jokainen epäonnistuminen näkyy korkolaskussa.

Jos yhteiskunta todella haluaa ehkäistä syrjäytymistä, sen on aloitettava niistä, joilla on kaikkein vähiten. Siksi Kelan linjaus on muutettava. Jälkihuollon nuoria ei saa pakottaa velkaantumaan. He ansaitsevat mahdollisuuden aloittaa aikuisuutensa ilman taakkaa, jota he eivät itse ole valinneet.

Outi Kastinen

Alue- ja kaupunginvaltuutettu (sd.)