Tätä tuotannontekijöiden ”vapaata liikkumista”, kapitalismia, ovat aika ajoin horjuttaneet sodat, vallankumoukset, kansannousut ja niiden tuomat ”järjestelmähäiriöt”, jotka Venäjällä kuin Kiinassakin ovat saaneet saaneet lopulta kapitalistisen muodon. Parlamentaarisesti tätä kapitalismia on ”häiritty” yhteisöomistuksin ja säädöksin, muun muassa Pohjoismaissa valtion ja kuntien toimesta.

Ruotsi oli Palmen murhaan asti malliesimerkki siitä, kuinka ”kapitalismi taipui kansankodiksi”, hyvinvointivaltioksi, parlamentaarista tietä. Tietä, jota moni rikas kuin köyhäkin maa halusi kulkea.

Ruotsi oli puolueettomana maana pysytellyt sotien ja suurvaltakiistojen ulkopuolella yli 150 vuotta, mikä loi edellytykset kapitalistiselle-, teolliselle kasvulle ja hyvinvoinnille korkeine veroasteineen, parlamenttarisine luottamuksineen (korkea äänestysaktiivisuus). Mikä mursi kansankodin selkärangan, että yksilö, itsekkyys ja ahneus tunki kenkänsä yhteisen hyvinvoinnin ovenrakoon?

Ruotsi oli puolueettomana maana pysytellyt sotien ja suurvaltakiistojen ulkopuolella yli 150 vuotta.

Kirjoitin 80-luvun alussa referaattia YK:n alaisen Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n työhyvinvointiraportista ay-liikkeelle, joka kertoi, että ”työtyytyväisyys” oli korkeinta maissa, joissa veroaste oli korkein, muun muassa Ruotsi ja Hollanti. Verovaroja ilmeisesti käytettiin haluttuihin tarkoituksiin?

Tämän hyvinvoinnin mursi friedmanilainen, uusliberaali oppi, että kun ”rikkaat rikastuvat, niin köyhillekin siroutuu enemmän”. Näin ei käynyt ja Friedman myönsi erehdyksensä ennen kuolemaansa 2006. Teoria oli syntynyt 70-luvulla realitalouden aikaan, mutta ei toiminut enää finanssikapitalismin aikana, kun ”rahalla saattoi tehdä rahaa”, sitomatta sitä investointeihin tai työvoimaan.

Sodat ja kansakuntien blokkiutuminen kuten EU, BRICS ynnä muut luovat esteitä kapitalismin kehitykselle, tuotannontekijöiden vapaalle liikkumiselle ja kansakuntien talouksien kehityksille. Suomen talouden rapautuminen on ollut lähikaupan estyminen, itärajan sulkeutuminen, BRICS:n taloudellinen vahvistuminen, EU:n heikentyminen.

Ympäristön ja ilmaston kannalta tällainen tilanne on kaikkein huolestuttavin, kun blokkien kansallinen lähikauppa on estetty, joista Suomi on vaikeimpia esimerkkejä. Finanssikapitalismi ei tilanteesta kärsi, mutta realitalouden kapitalismi, yrittäminen on vaikeuksissa, mistä kertovat Suomen työttömyys- ja konkurssiluvut.

Puolueettomuus ja sitoutumattomuus kasvattivat Ruotsin kapitalismin ”kansankodiksi” kuten myöhemmin Suomenkin. Blokkiutuminen on este realitalouden kapitalismin kehityksille kansankodeiksi, hyvinvoinnin ja tasa-arvon kehitykselle, ympäristön arvostamiselle.

Hannu Ikonen

Lieksa / Sisilia / Ispica