Tuon jälkeen monet lainsäädäntöhankkeet ovat törmänneet perustuslain perusoikeuskysymyksiin, kun ne ovat joutuneet tavallisilla laeilla heikennyksen kohteiksi, ”hyvinvointia purettaessa”.

Kansalaisen toimeentulo määrittää sitä, missä laajuudessa hän pääsee nauttimaan perusoikeuksistaan, koska ne maksavat aina jotakin, lääkkeet vaihtuvat ruokaan, lääkärissä käynti ”netti-ohjeisiin”, koulutus työssäkäyntiin, sivistys someen, urheilu liikuntaan, luonto lähikatuihin ja niin edelleen. Kulutuskysyntä heikkenee ja työttömyys kasvaa.

Perusoikeudet määriteltiin aikanaan, mutta ei perustoimeentuloa, joten yhä useampi on joutunut hakemaan ”sosiaaliluukulta” toimeentuloturvaa, yhä useampi joutunut ulosoton kohteeksi. Tästä kaikesta ei voi syyttää kulloinkin istuvaa hallitusta, eriarvoisuuden kasvu ulottaa alkunsa jo 80-luvulle. Ymmärrys vuosituhannen vaihteessa oli, että perusoikeuksien kirjauksilla asia korjaantuisi. Ehkä niin on käynytkin, kirjaukset ovat ainakin hidastaneet eriarvoistumista?

Vaurain osa kansasta ei muutosta ole huomannut perusoikeuksissaan.

Oleellista kuitenkin on kehityksestä ymmärtää se, että olemme 40 vuodessa palanneet luokkayhteiskuntaan, jonka luulimme jättäneemme sotia edeltävään aikaan. Vaurain osa kansasta ei muutosta ole huomannut perusoikeuksissaan, he kulkevat yhteisiä teitä mökeilleen, kansallispuistoihin marjaan ja sieneen, hoidattavat itsensä yksityisessä terveydenhuollossa Kelan tuella ja jälkikasvu saa jatkokoulutuksen yliopistoissa kotimaassa tai ulkomailla.

Köyhin osa kansasta kilvoittelee lähimetsän antimista kaltaistensa kanssa, viettää vapaansa sijoillaan, laskee minkälaiseen lääkäriin ja lääkintään on varaa, jälkikasvulle ”riittää” peruskoulu ja rippi, kirppikset kierretään ja eineeksi ale-hyllystä ravinnoksi kelpaavaa.

Militarisoituva ”sota-Suomi” on löytänyt ”velkajarrusta” uuden vaihteen perusoikeuksien luokkasidonnaisille rajoituksille, lisävelkaantumisen estämisen. Toimi ei millään tavalla paranna taloudellista tilaamme, elemme korota varakkaimpien verotusta ja kohdista tulonsiirtoja pienituloisimmille kansalaisille, heidän perusoikeuksiensa korjaamiseksi.

Nämä kansalaiset eivät tule – heidänkin tukeman – Oopperatalon aulassa takkiansa ojentamaan vaan kysynnällään tyydyttämään todellisia tarpeitaan, ravitsemuksessa, sotessa ja sivistyksessä, joista perusoikeuksissa ja kansalaisten tasa-arvoisuudessa on kysymys.

Hannu Ikonen

Lieksa / Sisilia / Ispica