JOENSUU / Riitta Mikkonen

Ukrainalaissyntyinen Julia Korhonen päätti viidennellä luokalla, että hänestä tulee lääkäri. Äidillä oli kivulias munuaissairaus, jonka takia hänelle jouduttiin usein tilaamaan ambulanssi.

– Sanoin äidille, että hoidan sinut.

Tytär tykkäsi biologiasta ja matematiikasta, pärjäsi koulujen kilpailuissa. Hän tutki kaikenlaista mikroskoopilla myös kotona, ja oli kiinnostunut anatomiasta.

Tavoite tarkentui gynekologiaan 17-vuotiaana, vaikka tarjolla olisi ollut ilmainen biologian opiskeluoikeus Kiovan yliopistossa. Omakohtainen ensimmäinen kokemus gynekologin vastaanotolla oli järkytys. Lääkäri oli kovakourainen ”vanha täti”, joka ei ottanut millään tavalla huomioon, että oli kyseessä nuoren tytön ensimmäinen tutkimuskerta.

– Silloin päätin, että minusta tulee toisenlainen, parempi lääkäri naisille.

Silloin elettiin Neuvostoliiton aikaa, Julia aloitti opiskelun Petroskoin yliopistossa. Valmistuttuaan hän työskenteli kymmenisen vuotta gynekologina Venäjällä, avioitui venäläismiehen kanssa, sai kaksi poikaa.

– Kävimme usein Järvenpäässä ystäväperheen luona, ihastelin miten turvallista täällä on, lapsetkin voivat leikkiä pihalla keskenään.

Ystävä, lääkäri myöskin, kertoi että Suomessa kyllä olisi töitä. Julia aloitti suomen kielen opinnot. Omin päin, sillä Petroskoin ulkopuolella, syrjäisellä paikkakunnalla ei ollut mahdollisuutta kuin verkkokursseihin. Löytyi hyviä oppikirjoja, löytyi Ylen kurssit.

Koko perhe muutti Suomeen vuonna 2010. Kun he tulivat Pietarsaareen sunnuntaina, maanantaina alkoivat työt. Ensin assistenttina, kunnes käytännöt tulivat tutuiksi ja kielitaito riitti oikeuteen harjoittaa lääkärin ammattia täällä.

Silloin päätin, että minusta tulee toisenlainen, parempi lääkäri naisille.

Aikaa asiakkaalle

Pohjois-Karjalaan Julia Korhonen tuli vuonna 2018, ja aloitti työt keskussairaalassa. Hän piti työstään ja työyhteisöstä, mutta kiireen vuoksi oli aina tunne, ettei työtä voinut tehdä niin hyvin kuin olisi halunnut. Syntyi haave yksityisestä gynekologiklinikasta ja omasta vastaanotosta, mihin myös uusi, suomalainen aviomies kannusti.

Junona Oy on perustettu vuonna 2019. Klinikan rakentaminen ja varustelu vei oman aikansa, varsinainen toiminta omakotitalon yhteydessä Utrassa alkoi tammikuussa 2020. Ensin iltatöinä, sitten puolikkaalla työajalla, mutta jo vuoden kuluttua asiakkaita oli niin paljon, että työt keskussairaalassa saivat jäädä.

– Nyt on asiakkaalle aikaa. Varaan jokaiseen vastaanottoon 45 minuuttia, jotta ehdin kunnolla tutustua asiakkaaseen kokonaisuutena ja perehtyä hänen huoliinsa.

Ilmoitukset paikallisissa lehdissä tuovat asiakkaita, monella on irtileikattu mainos mukanaan. Myös puskaradio toimii, ja asiakkaita tulee ympäri Suomen. Valtaosa asiakkaista on suomalaisia, mutta myös äidinkielenään ukrainaa, venäjää tai puolaa puhuvat hakevat palvelua omalla kielellään.

– Lääkärin työssä yhteinen kieli on tärkeä, sillä tulkin kanssa voi sattua ikäviä virheitä. Valkovuoto ja verenvuoto eivät ole sama asia, väärä hoito vain pahentaa tilannetta.

Tärkeää on myös varmistaa, että asiakas oikeasti ymmärtää miksi vaikkapa kortisonihoito on suositeltavaa. Jollei ymmärrä, lääkitys voi jäädä hankkimatta ja kuuri aloittamatta.

Julia Korhosella on sopimus Terveystalon kanssa, hänellä on siellä vastaanotto kahtena päivänä kuukaudessa. Myös kirurgiset toimenpiteet hän tekee siellä, ja Kuopion Terveystalolla tähystystä vaativat.

Joensuun Yrittäjät valitsi Junonan vuoden monikulttuuriseksi yritykseksi. Palkintoperusteissa mainitaan, että monikulttuurisuus näkyy sekä yrittäjyydessä että asiakaskunnassa.

Hoida itseäsi

Julia Korhosella kokemusta terveyden- ja sairaanhoidosta useammista maista. Hän pitää itseään ajan tasalla kouluttautumalla jatkuvasti myös ulkomailla, joten esimerkiksi erilaiset suosituskäytännöt ovat tulleet tutuiksi.

– Meillä saatetaan sanoa, ettei gynekologin tarkistuksia tarvita, jollei ole mitään oireita. Useissa maissa suositeltu seurantaväli on yhdestä kolmeen vuotta.

Muutokset intiimialueilla eivät näy, ja voivat olla jo liian pitkällä siinä vaiheessa, kun alkavat tuntua. Tärkeää olisi havaita pienet limakalvovauriot, jolloin niitä on myös helppo hoitaa. Syövän hoitaminen on paljon työläämpää.

– Sanon usein asiakkaalle, että hoidathan sinä kasvojesikin ihoa päivittäin, intiimialuetta pitäisi hoitaa vähintäänkin saman verran, limakalvot ovat paljon herkemmät.

Julkisella puolella ei tunnu olevan varaa eikä aikaa naisten vaivoille, ja yksityisellä vastaanotolla käyntiä saatetaan pitää liian kalliina.

– Monet naiset käyttävät hiuksiinsa ja kynsiinsä moninkertaisesti rahaa mitä vaikkapa kerran kahdessa vuodessa gynekologilla käynti maksaa.

Erityisesti kun nainen ohittaa lapsentekoiän ja äitiysneuvolat jälkiseurantoineen jäävät taakse, julkinen huolenpito ilmenee lähinnä kutsuina mammografiaan ja irtosolukokeisiin muutaman vuoden välein. Kunnes nekin loppuvat. Tiedustelijalle on saatettu jopa sanoa, ettei tarvitse tulla papa-kokeeseen, jos kohtu on poistettu. Tai että pieni verenvuoto voi olla vain limakalvojen kuivuutta.

– Menopaussin jälkeen pienenkin verenvuodon syy on aina selvitettävä; eikä se selviä puhelimessa juttelemalla, vaan tarvitaan sisätutkimus.

Uusia tuotteita

Julia Korhonen tuntee joskus avuttomuutta etsiessään asiakkaalle sopivia hoitotuotteita. Yleisimmin ja tehokkaimmin markkinoitujen valmisteiden ainesosaluettelot eivät vakuuta, joten hän on kehittämässä omaa hoitavien intiimikosmetiikkatuotteiden sarjaa. Reseptit ovat jo valmiina, menossa on Business Joensuun kanssa yhteistyössä koulutus niiden tuomiseksi markkinoille.

Julia Korhonen tekee myös esteettistä intiimikirurgiaa, mikä tarkoittaa esimerkiksi ulkosynnyttimien muotoilua uudelleen.

– Siihen on kuitenkin aina syynä joku haitta, ettei esimerkiksi kehtaa mennä uimahalliin roikkuvien häpyhuulien vuoksi, tai että ne hankaloittavat muita harrastuksia kuten ratsastusta tai pyöräilyä. Pelkästään seksikumppanin silmäniloksi ei leikkauksia tehdä.

Klinikka oman kodin yhteydessä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Julia Korhonen kokee voivansa tehdä töitä juuri siten, miten alalle hakeutuessaan haaveili. Äidille ei enää voi olla avuksi, mutta monille muille naisille sitäkin enemmän.

Suomi on nyt kotimaa. Venäjän passi on vanhentunut, eikä sinne ole enää mitään asiaakaan. Sodan alettua Julia Korhonen ole halunnut mennä Ukrainaankaan. Siellä asuu vielä veli perheineen, yhteyttä pidetään puhelimitse. Äidin puolen sukua on Puolassa.

– Ennen sotaa kävimme vuosittain autolla Ukrainassa, mutta nyt en uskalla.

Klinikan alkuvaiheessa asiakkaita tuli myös venäläisistä ostosmatkaajista. Ensin korona ja sitten rajasulku ovat pitäneet heidät poissa. Käytäntö on kuitenkin näyttänyt, että myös suomalaiset naiset arvostavat asiakkaan kiireetöntä kohtaamista.

Suositukset näkyvät myös netin kautta tulevissa palautteissa, mikä ilahduttaa ja antaa voimia jatkaa samalla linjalla.

Gynekologi Julia Korhonen haluaa tuntea asiakkaansa kokonaisuutena, jotta tietää mikä kaikki voi vaikuttaa hänen vaivaansa. Kuva: Riitta Mikkonen