Romuna hylätty käyttöesine saa uusioelämän Vuoden 2022 ITE-taiteilija Marjut Kauppisen käsissä.

LAPINLAHTI / Heikki Rissanen

Punainen tupa ja perunamaa siintää monen suomalaisen haaveissa omana onnenmaana. Romurinsessana tunnetulle Marjut Kauppiselle se on ollut jokapäiväistä arkea jo kolmentoista vuoden ajan Lapinlahden Korpijärvellä. Muutto metsän keskelle oli kerrostalossa kasvaneen Kauppisen elämässä käännekohta, ja vapautti sisällä pitkään muhineen taiteilijasielun valloilleen monien taiteellisten kokeilujen jälkeen.

Ennen romuihin retkahtamista Kauppinen harrasti muun muassa posliinimaalausta ja öljyväritöitä. Varsinainen leipälaji löytyi romuna hylätyistä käyttöesineistä, joita tuunatessa on käyttöä myös aiemmin opituille kättentaidoille.

Romurinsessan mottona on, että viallisestakin saa ehjän, ja kaiken romun saa muokkaamalla uusiokäyttöön.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on luistoa alla ja pitoa päällä.

– Romua lojuu joka paikassa. Miksi ihmeessä pitää ostaa aina uutta ja heittää entinen pois, kun vähemmälläkin toimeen tulee. Vanhastakin saa korjaamalla, jos ei entistä, niin uusiokäyttöön.

Marjut Kauppinen naurahtaakin, että kun tavallaan naiset maalikyliin mentäessä kiiruhtavat ensitöikseen kosmetiikkakauppaan, hän hakee tarvittavat maalit, lakat ja pakkelit Puuilosta.

– Ne kun on pakko ostaa uusina, kaikki muu löytyy kirpputoreilta. Osa tulee myös suorina lahjoituksina, Kauppinen kuvaa kierrätystaidetta tulvillaan olevassa tuvassa.

Joku kirpputorilöytö aukeaa ensi näkemältä, mitä siitä tuunaamalla saa. Toinen vaatii pidempää kypsyttelyä.

– Ruostekin on ihanaa materiaalia, hän vakuuttaa.

Tosin puolisolla, Harri Kuosmasella, on siihen toisenlainen tuntuma. Mies kun hoitaa romutaiteessa hitsauspuolen, eikä ruosteinen rauta ole ihanteellisinta materiaalia hitsattavaksi. Yhteistyö toimii kuitenkin moitteettomasti, eikä puoliso kyseenalaista enää kierrätystaiteilijan huimimpiakaan ideoita.

– Tarvii kuitenkin opetella myös itse hitsaamaan.

Hitsaustaidolle on kysyntää jatkossa enenevässä määrin, kun Kauppinen on viime syksystä lähtien ollut kokoaikaisena yrittäjänä Taidepiha Onnelassa.

Lapinlahtelainen Marjut Kauppinen harrasti alkuun kierrätystaiteilua omaksi ja lähipiirin iloksi. Taidetta karttui kotiin, aittoihin ja pientareille siinä määrin, että oli aika raottaa ovia myös yleisölle.

Toimiessaan virikeohjaajana Lapinlahden kunnassa, Kauppinen toi myös virikeryhmiä tutustumaan valtakuntaansa. Tuolloin muuan mummo oli todennut romutaidetta tulvillaan olevassa pihassa, että oot sinä melekonen Romurinsessa. Siitä alkaen nimi vakiintui käyttöön ja lisäsi tunnettavuutta.

– Siellä se mummeli varmaan piliven päältä kahteloo ja tuumii, että tuolla se Romurinsessa puuhasteloo valtakunnassaan.

Taidepihan ovet tempaistiin selälleen kokeilumielessä kesällä 2020.

Ensimmäiset avoimet ovet olivat menestys. Pieni pihamaa kävi ahtaaksi, kun päivän aikaan Onnelassa piipahti parisen sataa vierasta. Sen rohkaisemana heräsi ajatus kehittää taidepihaa työpajoineen ja oheistuotteineen, ja pitää taidepihaa avoinna säännöllisesti kesäsunnuntaisin. Viime kesästä alkaen heinäkuun ajan myös keskiviikkoisin, sekä muulloin sopimuksen mukaan.

Töitä on esillä parhaillaan Rautavaaran kirjastossa, tulevana kesänä Varkauden Taideniityn kulttuurikesässä ja joulukuussa Nurmeksen kirjastossa.

Muukalainen

Niinkuin kaksi marjaa.

Vuoden Ite-taiteilija 2022

Romurinsessa sai taiteelleen valtakunnallista tunnustusta Maaseudun Sivistysliiton valitessa Kauppisen Vuoden 2022 Ite-taiteilijaksi.

– En minä iheteeni minään taiteijana oo pitänyt, mutta kai sitä jonkinlainen sellainen sitten oon, kun tällaisen tunnustuksen myönsivät, Kauppinen pohtii parin vuoden takaista tunnustusta.

Valtakunnallinen tunnustus räjäytti tunnettavuuspankin ja seuraajien määrä Facebookissa räjähti kolmesta tuhannesta lähes 20 000 seuraajaan. Vuoden Ite-taiteilijan tunnustus avasi ovet muun muassa Hyvinkään Middle of Nowhere -taidepuistoon viime kesänä. Kutsu Hyvinkään taidepuistoon tuli myös tulevalle kesälle 28:n Ite-taiteilijan joukkoon. Töitä on esillä myös Kajaanissa, sekä Pudasjärvellä taidepajoineen.

Itä-Suomessa töitä on esillä parhaillaan Rautavaaran kirjastossa, tulevana kesänä ainakin Varkauden Taideniityn kulttuurikesässä, missä Romurinsessa emännöi myös taidepajaa. Joulukuussa töitä on esillä Nurmeksen kirjastossa.

– En tuputa töitäni, enkä niitä mainosta, mitä nyt Facebookissa tuon esille. Näyttelyihin lähden, kun kutsu tulee. Mihinkään maksullisiin gallerioihin en osallistu, Romurinsessa raamittaa.

Näyttelyt koostuvat aina eri töistä.

– Jos on vain samoja töitä, ihmiset kyllästyvät. Töitä tulee koko ajan lisää, että niissä vara valita.

Kantapää

Pöytä varattuna

Kesällä taidepajana toimii aittaan rakennettu ateljee, missä myös työpaja- ja kurssitoimintaa toteutetaan, kun myös eri tilaisuuksissa. Työpajoja on mahdollista toteuttaa muun muassa kirjastoissa ja monissa muissa tiloissa, Romurinsessa vinkkaa.

Talviaikaan tupa täyttyy omista, työn alla olevista projekteista.

– Pöytään ei mahdu enää syömään. Harrin kanssa on totuttu syömään niin, että toinen syö kiikkustuolissa ja toinen sohvalla, kun pöydällä on aikana joku rojekti menossa. Ei varmaan osattaisi syödäkään pöydän äärellä, vaikka se sattuisikin tyhjä olemaan, Romurinsessa naurahtaa ja raikkoaa pöydän reunalta vieraskupin verran tilaa.

Työn alla pöydällä on muun muassa lahjoituksena saatu viulu, jonka uusioelämä jatkuu kehystettynä. Myös polkupyöräkorjaamon lahjoittamasta materiaalista osa kiertyy takaisin lahjoittajalle kehyksiin koottuna kokonaisuutena.

Tilaustöiden ohella tupa täyttyy myös omaksi iloksi tehdyistä töistä. Mosaiikkiin ikuistettuna jatkuu myös rakkaiden kotieläinten elämä pysyvästi. Tupa on täynnä toinen toistaa upeampia teoksia, että menee jokunen tovi teoksiin upotettujen yksityiskohtien erottamiseen.

Seinällä on myös Suomen historiasta tunnettuja voimahahmoja, Mannerheimin ja Kekkosen muotokuvat. Niihin Romurinsessalla on luonteva selitys.

– Mannerheimin kuvan ukki oli saanut 75-vuotislahjaksi. Se jäi mummon seinälle ukin kuoltua. Luulin lapsena ollessa sitä ukiksi. Eihän mummolla muitten kuvaa seinällä voinut olla. Kun muutin omilleni, tottahan otin ”ukin” kuvan aina muutossa mukaan.

Entäpä Kekkosen kohokuva?

– Sen tuli kehyksen vuoksi. Harri kuitenkin sanoi, että jos Mannerheim, miksi ei myös Kekkonen. Siihen se sitten jäi, Romurinsessa taustoitta.

Irti oravanpyörästä

Marjut Kauppinen toimi Lapinlahden kunnan virikeohjaajana 18 vuotta, viime kevääseen saakka.

– Hyvinvointialueen jälkeen työ ei ollut enää ihmisläheistä. Tietokoneet ja etäpalaverit veivät kohtuuttomasti aikaa. Työ etääntyi ihmisestä, eikä se sopinut pirtaani. Hyppäsi siitä oravanpyörästä irti, Kauppinen perustelee irtisanotummistaan.

Vastapainoksi päivätyöstä luopumiselle vapautui aikaa täyspäiväiselle taiteen tekemiselle. Elämään itsensä näköistä elämää, kokonaisvaltaisesti omassa valtakunnassa, tosin pienevillä tuloilla.

– Eihän tämä mikään kultakaivos oo. Kesäaikaan tällä toimeen tulee, syksy menee sienestäessä, mutta talvella on huonompaa. Tarvii varmaan kehitellä muutakin talvitoimintaa, kuin kesän valmisteluja, Kauppinen pohtii.

Yhtenä vaihtoehtona Romurinsessa pohtii kansalaisopistoilla pidettäviä kursseja, mutta toistaiseksi ei ole saanut vastakaikua kyselyilleen.

Ammatillista pohjaa Kauppiselle on karttunut muun muassa hoitoalan koulutuksesta, puusepän peruskurssilta, kuin myös luonnontuoteneuvojan koulutuksella.

Einari, Anselmi ja Jaakko Teppo -vuohet nauttivat alkukevään auringonpaisteesta.

Pieninä murusina

Ite-taiteilijan lautasmalli koostuu monista murusista, tilaustöiden lisäksi taidepihan eri työpajoista, villiyrtti – ja sienikurssien pitämisestä, kuin myös pienimuotoisesta kotieläinpihasta, joka on erityisesti lasten mieleen.

– Kun itse olin kerrostalolapsi, enkä saanut hevosta parvekkeella, vaikka kuinka kinusin, kerään nyt näitä elukoita ympärille, Kauppinen kertaa vuohien aitauksessa, missä Einari, Anselmi ja Jaakko Teppo -vuohet nauttivat alkukevään auringonpaisteesta. Tallissa kotkottavat kanat ja ankat.

Taidepihan työpajat soveltuvat hyvin myös Tykypäivien pitopaikaksi, kuin myös koululaisryhmien vierailukohteeksi.

Taiteen lisäksi Romurinsessan valtakunnassa eletään mahdollisimman pitkälle omavaraistaloudessa kasviksia ja yrttejä kasvattamalla, hyödyntämällä luonnonantimia kaikessa laajuudessa.

Kesäuusinta: Artikkeli on julkaistu aiemmin Itäsuomalaisen verkkolehdessä 24.04.2025