Kari Kumpulampi

Runoilija, kirjailija, muusikko Pelle Miljoona ei jarruttele. Uusia ralleja syntyy kotistudiolla Helsingissä, materiaalia treenataan bändin kanssa Haminan kämpällä. – Uskolliset fanit pitävät artistin radioaktiivisena, Pelle toteaa.

Lukiovuodet kotikaupungissa Haminassa seitsemänkymmentäluvulla olivat Pelle Miljoonalle eli Petri Tiilille varhaista johdatusta muusikon tielle. Siihen aikaan rock ja pop oli Suomessa tosin harvinaista herkkua, radiosta tuli pari alan ohjelmaa viikossa.

– Niinpä musiikkiin suhtautui kuin sakramenttiin, muusikko mainitsee.

Pellen lukioaikoina Haminassa keikkaili keskimäärin kerran kuussa maan huippubändejä kuten Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

– Oltiin kavereiden kanssa venaamassa artistien saapumista. Kyseltiin et saadaaks kantaa kamoja. Sillai päästiin ilmaseks sisään. Säästy kolme markkaa, mikä oli iso summa rahattomalle lukiolaiselle.

Pellen suosikki noilta ajoilta oli lahtelainen Charlies, Suomen vastine brittiläiselle Cream-triolle. Haminan Työväentalolla tuleva rockikoni kohtasi pyörremyrskyn nimeltä Hurriganes.

– Soitin tuolloin autotallibändissä rumpuja. Kun näin ja kohtasin Remun, hiffasin et rumpali voi olla myös rockbändin solisti.

Nyt Pelle Miljoona Band, jossa soittaa samoja haminalaisia kavereita noilta nostalgisilta autotalliajoilta, on tekemässä uutta albumia.

– Oon väsänny ralleja. Bändin eka single Palajan luoksesi ilmestyi alkuvuodesta, pari uutta biisiä ilmestyy myöhemmin keväällä. Albumi sitten syksyllä.

– Edessä siis eufoorinen, välillä epätoivoinen proggis. Nykyisessä ilmastossa ei odotukset ole korkealla, mut ku tälle tielle on lähteny...

Laulun suosio ikuinen mysteeri

Pelle Miljoonan lauluissa on monta tasoa. Hänen musiikkinsa soljuu paikoin pehmeästi kuin tanssiva tuli. Toisaalta hän on väliin reippaasti osoittelevakin eli kaukana sliipatusta salonkikelpoisuudesta, jota kliininen nyky-Suomi suorastaan tursuaa.

Pellen soundeja kuunnellessa kuulija jää joskus ikään kuin laulajan rosoisen punkjyrän alle. Tästä saatiin tajunnan pysäyttävää näyttöä jo 1970-luvun lopuilla:

”Jartsu on yksin himassa ja katsoo telkkarii/ Jossa poliisit ampuu tohjoksi pari gansterii/ Äiti on iltalöysissä ja isä ryyppäämässä” (Väkivalta ja päihdeongelma 1978)

Pelko ja viha, Moottoritie on kuuma, Elävänä vastavirrassa, Kosminen keiju. Pelle on julkaissut 1970-luvulta asti nelisenkymmentä albumia, lukemattomia sinkkuja. Hänen laulujaan on taltioitu kokoelmille.

– Ikuinen mysteeri, miten jotkut laulut jäävät elämään, muusikko sanoo.

– Itse diggaan monenlaisesta musiikista. Kuultuani skidinä radiosta Beatlesia, All my loving, tai Rollareiden Satisfactionin myin sieluni paholaiselle.

– Olen levyttänyt about 500 omaa biisiä, silti tuntemattomilla ihmisillä on se ruudinkeksijän katse, ja hauska kysymys: ” Pelle, onk moottoritie kuuma? ”

Joensuun keikkapaikat tuttuja

Pelle on tehnyt urallaan julmetusti keikkoja maassa ja maailmalla, soolona ja bändien kanssa. Erikoisin niistä lienee uudenvuoden aatto 1981 Helsingin Kauppatorilla.

Muusikko muistelee keikkaa näin:

– Diinarijengi ryysäs lavalle, oli pakko paeta lainapeitteen alta. Lava oli Kolera-altaan vieressä. Steppailin jäisellä kiveyksellä ku fakiiri Veltsu. Oli senteistä kiinni ettei Miljoona kadonnu mustaan mereen.

Rundi Neuvostoliitossa 80-luvulla on unohtumaton sekin.

– Tupolevilla lennettiin, skulattiin kolhooseilla ja kulttuuripalatseissa. Muurmanskissa viikon jamboree.

Pelle Miljoonan ensimmäinen keikka Joensuussa oli Karjalatalossa keväällä 1978.

– Kitaristi Pasi luukutti Marshall-styrkkariaan kybällä. Käänsin kaiutinkaapin seinään päin, lopulta kaiuttimet vasten lattiaa. Järjetön kakofonia! Punk! Alagon Ismo muisteli olleensa kyseisellä keikalla. Mahtoi olla mahtava taidepläjäys!

Sittemmin Pelle on keikkaillut Joensuussa usein: Kerubissa, Ilosaaressa, muutama vuosi sitten myös Ilowaarissa.

– Mahtavia ja vähemmän mahtavia keikkoja. Paikallinen Elmu on ollut artisteille loistava isäntä. Onnea ja menestystä myös jatkossa!

” Monet diktaattorit elävät pitkään, jättävät jälkeensä tuhkaa ja avoimen haavan kansakunnan sydämessä. ”

Kun populistin uhosta katoaa taika

Palataan Pellen uran alkuun. Yhdeksäntoistavuotiaana hän työskenteli yhden kauden opettajana Salomiehikkälän kyläkoulussa. Tästä inspiroituneena hän haki opettajaksi Savonlinnan OKL:ään, mistä hän valmistui 1978, mutta musiikki vei mennessään.

Pelle perusti bändin: Pelle Miljoona & N.U.S.

Love Recordsin voimahahmo Atte Blom piti uuden yhtyeen energisestä demosta.

– Eka albumini äänitettiin legendaarisessa Microvox Studiossa, Lahessa. Tuottajana Dave Lindholm.

– Sivarina Näkövammaisten Ammattikoulussa Espoossa tein vielä jonkin verran opettajan duunia, pääasiassa kirjoitin oppimateriaalia braille –kirjoituksella, Pelle kertoo.

Pääkaupunkiseudulla hän tutustui Helsingin punkkareihin: Problems -yhtyeeseen, Sehr Schnelliin, Windowsiin.

– Treenattiin ja bailattiin Punkhause –nimisessä kämpässä Hagiksessa. (Hakaniemessä)

Pellestä kehkeytyi ajan myötä merkittävä muusikko ja lauluntekijä, jonka tuotantoa sävyttää kantaaottavuus. Diktaattorin uho on diktaattorin tuho, hän on muun muassa todennut.

– Diktaattorin ainut frendi on paranoija, joka on huono petikaveri, eikä tee hyvää hipiälle. Monet diktaattorit elävät pitkään, jättävät jälkeensä tuhkaa ja avoimen haavan kansakunnan sydämessä.

Kysymystä, miten luomakunnan tila vaikuttaa musiikkiisi ja kirjoittamiseen, Pelle kommentoi runolla:

– Tää on postmodernia keskiaikaa/ asekauppiaan märkä uni/ kun populistin uhosta katoaa taika/ viiksimies nousee tuhkasta ja lukee ääneen: Taisteluni!

Intian Goa toinen koti

Pelle asuu puolisonsa Teija Variksen kanssa Helsingin Kalliossa.

– En voi kuvitella asuvani missään muualla Stadissa. Meillä on myös pieni punainen tupa Itä-Uudellamaalla. Kotiovelta pääsee metsään juoksemaan tai hiihtämään – luksusta sielulle ja ruumiille, Pelle mainitsee.

Intian Goa on hänelle lähes toinen koti, paikka, jota on helppo vihata ja rakastaa.

– Pari albumiakin olen äänittäny siellä: Arambol omalla bändillä, Goa Baba itävaltalaisten koneveljien kanssa.

– Jokin Intiassa vetoaa, kenties henkisyyden kaipuu, jokin mitä luterilaisuus ei tarjoa. Kuuluin vuosikausia Ananda Marga-nimiseen järjestöön: joogaa, mietiskelyä, vegesafkaa ja ritriittejä.

– Se oli voimakas henkinen trippi. Sit tuli punk ja Pöllö singahti toiselle Linnunradalle.

Kesäuusinta: Artikkeli on julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 4.4.2024