Heinävesi / Pia Paananen

Rapsakka jääkeli. Paljas jää tai jään pinnalla korkeintaan sentti tai pari vitilunta. Navakka tuuli. Juuri semmoisella ilmalla Kermajärven jäällä saattaa nähdä eriskummallisen ja Itä-Suomessa harvinaisen menopelin, joka myötätuuleen kiitää hetkessä kilometrien päähän ja vastatuulen sattuessa kulkee siksak-kuviota luovien.

Kauempaa jäähärveli näyttää potkurin ja purjeveneen hybridiltä. Lähempää katsottuna ja omistajan kanssa keskustellessa saa kuulla, että kyseessä on Detroit News -lehden 1930-luvulla järjestämän suunnittelukilpailun voittaja, jääpursi.

– Jääpursi on pohjoisella pallonpuoliskolla pitkään käytössä ollut kulkemisväline. Esimerkiksi Viron merimuseossa on paljon tietoa näiltä ajoilta, jolloin Suomenlahtikin jäätyi kunnolla. Suomessakin jääpursia on varsinkin rannikolla, kertoo jääpurren omistaja, heinävetinen Osmo Pelkonen.

Jääpursi on pohjoisella pallonpuoliskolla pitkään käytössä ollut kulkemisväline.

Purjehdus oli hyvä taustataito

Pelkonen on syntynyt Heinävedellä 1946. Työuransa hän teki Helsingissä ja Mikkelissä, ja palasi kotipaikalleen eläkkeelle jäätyään. Sittemmin kohdalla osui mahdollisuus ostaa DN jääpursi omaan käyttöön.

– Vaasan seudulla toimivan jääpursiseuran jäsenet tekivät itse joitakin vuosikymmeniä sitten itselleen DN jääpursia. Yksi näistä tuli viitisentoista vuotta sitten myyntiin, ja onnistuin ostamaan sen. Piti opetella jääpurren rakenteet ja ottaa tuntumaa sen käyttäytymiseen jäällä.

Kun purjehdus on tullut jo aiemmin tutuksi alkaen optimistijollasta ja päättyen 10-metriseen purjeveneeseen, niin jääpurrenkin purjeen toimintaperiaate oli tuttu. Jääpurressa viehättää se, että sillä pääsee kulkemaan tuttua järveä ristiin rastiin:

– On oltava sopiva jää, ja tuulta mieluummin yli 5 metriä sekunnissa. Kyllä pääasia on se, että pääsee tuulta hyväksi käyttäen vapaasti liikkumaan pitkin järveä mielihalujensa mukaan.

Pelkonen myöntää, että tuulen antamassa nopeudessakin on oma viehätyksensä ja jännityksensä, sillä noinkin kevyessä ”kelkassa” se hyvissä olosuhteissa saavutettava 75 kilometrin tuntinopeus on vauhdikasta menoa, varsinkin kun jääpurressa ei ole jarruja.

– Purjeen asennolla suhteessa tuuleen voi nopeutta säädellä mieleisekseen.

Edessä ohjainjalaksessa on seisontajarru estämässä pysäköidyn purren karkaamisen. Kuva: Pia Paananen

Harvinainen menopeli herättää kysymyksiä

Jääpurren rakenne on yksinkertainen. Istuinlaatikko on kanoottimainen ja ahkiomainen. Istuinlaatikon takaosan alla on poikittain lankku, jonka molempiin päihin sivuluistimet kiinnittyvät. Lisäksi on masto ja riki purjeineen. Ohjaus tapahtuu istuinlaatikosta ohjaintangon avulla purren edessä olevaa luistinta kääntäen. Istuinlaatikossa ollaan liki selällään, ja pää on pidettävä alhaalla, ettei purjeen puinen puomi osu käännöksissä päähän.

– Kypärä tässä pitää olla, sitä ilman en lähde, Pelkonen sanoo ja kertoo itse päässeensä ilman onnettomuuksia jääpurtensa kanssa.

Oma erikoisuus jääpursi on ja niitä ei tosiaankaan Kermajärvellä Pelkosta vastaan ole tullut.

– Kävelijöitä, retkiluistelijoita ja potkurilla kulkijoita on jonkin verran heti kun jääkelit asettuvat, mutta jääpursia ei ole muita. On joitakin tuttuja, jotka joskus lainaavat tätä, eli aina en ole itse menossa, kun pursi on liikkeellä. Mukavahan se olisi kisailla alanharrastajien kanssa. Suomen DN Jääpursiliiton pyrkimys on järjestää mm kilpailuja ja yleensäkin edistää alan harrastusta. Itse en ole ollut kilpailuissa mukana.

Kuva: Pia Paananen