Nämä ovatkin tarpeen, sillä karjalan kieli on nopeasti muuttunut vakavasti uhanalaiseksi Suomessa ja muuallakin maailmassa. Toimet karjalan kielen aseman parantamiseksi ovat tarpeen nimenomaan meillä, sillä muuten tämä maailmanhistorian mittaluokassa merkittävän perinnön kuolema näyttää vääjäämättömältä.

Itse olin mukana Sanna Marinin hallituksen asettaman kielipoliittisen ohjelman valmistelutyössä, tarkemmin sanoen valmisteluryhmässä, joka käsitteli kotoperäisten vähemmistökielten, eli saamen kielten, romanikielen, karjalan kielen ja viittomakielten tulevaisuutta. Työryhmän työ sujui erinomaisesti ja karjalan kielen ahdinko, tarpeet ja kielenelvytyksen mahdollisuudet tulivat siinä kirkkaasti esiin.

Työtä tuki usein merkittävien asiantuntijoiden vierailut sekä kieliyhteisön kuulemiset valmistelutyön aikana. Vahvasta ymmärryksestä ja sympatiasta huolimatta oikeusministeriön tuolloin asettama valmisteluryhmä ei kuitenkaan mitenkään katsonut voivansa ryhtyä lainsäädäntöä koskeviin uudistuksiin.

Karjalaisuuteen kytkeytyviä ihmisiä asuu vähintään satoja tuhansia pelkästään Suomessa.

Nyt työnsä päättänyt opetus- ja kulttuuriministeriön asettama karjalan kielen asiantuntijatyöryhmä päätyi toisenlaisiin tuloksiin. Karjalan kielen elvytysohjelma on listannut koko joukon toimenpiteitä, joiden vaikutuksesta kieli saadaan elpymään ja sen asema kohentumaan muiden kotoperäisten vähemmistökielten rinnalle. Ehdotukset sisältävät laajan kattauksen lakimuutoksia alkaen karjalan kielen kielilaista, mutta ulottuvat myös opetusta, varhaiskasvatusta ja tiedonvälistystä koskevaan lainsäädäntöön sekä muihin muun muassa viranomaistoimintaa koskeviin muutoksiin.

Kaikesta päätellen uudistuksista lähimpänä on karjalan kielen lautakunnan perustaminen Kotimaisten kielten keskuksen yhteyteen ja järein toimenpide olisi ei-alueellisen autonomian käsitteelle perustuva karjalan kielen etuja valvova julkisoikeudellinen yhteisö työnimeltään karjalaiset kansankäräjät.

Koska elvytysohjelma perustuu vahvasti siihen, miten karjalankielisille taataan oikeuksia käyttää ja kehittää omaa kieltään, on oikeuksien lisäksi syytä nostaa esiin toinenkin näkökulma karjalan kielen elvyttämiseen. Nimittäin karjalan kielen prestiisin eli sen koetun arvon, houkuttelevuuden ja kulttuurisen vetovoiman lisääminen. Vaikka tätä ei kesällä julkaistussa elvytysohjelmassa mainitakaan, on sillä suuri merkitys kielen elpymiseen ja ylipäätään karjalaisen identiteetin kehittymiseen. Karjalaisuuteen kytkeytyviä ihmisiä asuu vähintään satoja tuhansia pelkästään Suomessa, mutta silti kieltä tunnetaan edelleen suhteellisen heikosti ja monille karjalan kieli arkisena asiana tulee harvoin vastaan. Tämän asian muuttaminen olisi kuitenkin erittäin tärkeää.

Esimerkiksi musiikki, taide, käsityöt, tanssi ja muu kulttuuritoiminta ovat sellaisia kouriin tuntuvia ja omakohtaisia toimintoja, joihin karjalan kieltä voisi artikuloida entistäkin enemmän. Juuri omakohtaisuutta ja positiivisia elämyksiä tarvitaan, jotta myönteinen suhtautuminen ja halu puhua esivanhempien kieltä lisääntyisi ja jotta syntyisi luontevia arkisia mahdollisuuksia ihmisten kohtaamiseen karjalan kielellä tai karjalankielisessä ympäristössä.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Kontiolahdella vuosina 2017–2023 vietetty Pajot-festivaali, joka oli jopa valtakunnan tasolla merkittävän vetovoimainen ja loi erityisesti nuorille tärkeän yhteisön, jossa oman suvun kieltä tuotiin lähelle tämän päivän elämää ja toimintoja.

Toinen uudempi esimerkki on Pohjois-Karjalan museoon lokakuussa 2025 avautunut uusi näyttely, jossa erityisesti kolmannen kerroksen Karjalan neito -osastossa karjalankielisyys tulee monella tavalla ja mukaansa tempaavasti näkyviin. Siinä karjalan kieltä ei käsitellä pelkästään vähemmistökielenä, vaan sen käyttö leikkaa lähes kaikkea karjalaista kulttuuria ja ihmisten elämää Karjalassa. Näyttelyssä käydessäni huomasin, että myös näyttelyvieraiden parissa heräsi vilkasta spontaania keskustelua karjalankielisyydestä niin omassa perheessä ennen vanhaan kuin laajemminkin osana alueen monikulttuurisuutta ja rikasta perimää.

Samoin kieli on näkyvissä esimerkiksi Bomballa ja monissa muissa matkailuyrityksissä. Yritykset, yhdistykset ja kulttuuri-instituutiot ovat osa suurta muutosta karjalankielisten asemassa. Karjalan kielestä on aika tehdä uusi normaali: kieli joka näkyy ja kuuluu toisten kielten joukossa.

Pekka Suutari

kulttuurintutkimuksen professori, Karjalan tutkimuslaitos