JOENSUU / Arto miettinen

Entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin toi jo kohta vuosikymmen sitten julkisuuteen ajatuksen, että Suomessa voitaisiin siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon ja kuuden tunnin työpäivään.

Tämän jälkeen sosiaaliset mediat ja valtamedioiden otsikot täyttyivät kommenteilla, joissa elinkeinoelämän järjestöt, kauppaneuvokset ja muut silmäätekevät torppasivat, ettei Marinin ehdotus ole tästä reaalimaailmasta.

Tosiasiassa tästä reaalismaailmasta löytyy kyllä paikkoja, joissa työajan lyhentämistä on kokeiltu siinä määrin menestyksellä, että siitä on tullut uusi normaali. Esimerkiksi Islannissa on viime vuosina otettu käyttöön nelipäiväinen työviikko ilman palkanalennusta, ja maan talous on menestynyt verrokkeja paremmin.

Teollisuusliiton ja SDP:n ay-aktiivit Juha Pakarinen Joensuusta ja Maarika Salstela Heinävedeltä pääsivät tutustumaan Islannin malliin TSL:n järjestämällä opintokurssilla 16.–20. maaliskuuta yhdessä muiden SAK:laisten liittoaktiivien kanssa.

Islannissa peräti 86 prosenttia työvoimasta tekee jo lyhennettyä työaikaa tai on saanut sopimusoikeuden neuvotella siitä.

Pitkä prosessi

Pakarisen ja Salstelan mukaan Islannissa siirtyminen lyhyempään työviikkoon on ollut pitkän prosessin tulos. Se alkoi vuonna 2014 kokeilulla julkisen sektorin lastensuojelusta ja toimistoista, laajeni sitten maahanmuuttovirastoon, poliisille ja verohallintoon sekä lopulta kouluihin, sairaaloihin ja vuorotyöhön.

Lopputulemana oli, että tuotos pysyi saman, kun työajan lyhennys karsi työstä tehottomuutta työajan lyhentämisen toimiessa pakottavana funktiona. Sivutuotteena uupumusoireet ja sairauspoissaolot laskivat tilastollisesti merkittävästi, arki helpottui ja myös alojen vetovoima sekä työvoiman saatavuus kohenivat.

Vuosina 2019–21 pilottien tulokset viestiin keskusjärjestöjen toimesta työehtosopimusneuvotteluihin ja työajan lyhentämisestä tuli kansallinen standardi, jonka piirissä on tätä nykyä myös yksityinen sektori, yhteensä 86 prosenttia Islannin koko maan työvoimasta.

Islannin ohella mutta pienemmässä mittakaavassa samansuuntaisia tuloksia on saatu esimerkiksi Britannian julkisella sektorilla.

Suomessa Orpot ja Kakkoset huutavat siitä, että pitäisi tehdä enemmän työtunteja samalla palkalla.

Vanhakantaisuus jarruna

Myös Suomessa työajan lyhennystä on kokeiltu joillakin toimialoilla ja pienemmässä mittakaavassa esimerkisi pelialalla. Jo 1990-luvulla tehtiin työaikakokeiluja, jotka johtivat useissa yrityksissä tuottavuuden paransemiseen. Tunnettu esimerkiksi on Nokian Renkaat, jossa tuottavuus koheni 33 prosenttia.

Tuloksista huolimatta aihe ei ole erityisemmin menestynyt suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Päinvastoin täällä on keskitytty räätälöimään kiky-sopimuksia.

– Suomessa Orpot ja Kakkoset huutavat siitä, että pitäisi tehdä enemmän työtunteja samalla palkalla, haikaillaan vanhakantaista isäntävaltaa, jossa työntekijän ei kuulu voida hyvin, Pakarinen ihmettelee.

Pakarinen ja Salstela aikovat levittää opintomatkansa ilosanomaa julkiseen keskusteluun, politiikkaan ja työpaikoille, esimerkiksi SDP:n puoluekokoukseen Tamperelle sekä SAK:n eduskuntavaalitavoitteisiin ja liittokokouksiin.

– Jos tässä ollaan tuleva pääministeripuolue, niin onhan se kumma jos asiaa ei saa edes kokeiluun, Pakarinen linjaa.