Suomen ulkopolitiikan täyskäännöksen ja asevarustelun kritisointi leimataan kovin usein valtavirtaisessa keskustelussa Venäjän vaikuttamiseksi. Se muistuttaa Putinin toimintalinjaa, jossa sodan vastustaminen Venäjällä on ”lännen” vaikutusta.

Näin pyritään estämään sotilasmenojen ja hätäisen, epäonnistuneen Nato-ratkaisun arvostelu. Meille vakuutettiin taannoin, kuinka Natoon liittyminen on välttämätöntä, koska muuten joudumme kasvattamaan sotilasmenoja ”yksin” ollessa. Vielä 2020 -luvun alussa menot olivat budjetista vajaat kolme miljardia vuodessa. Sotilaallisesti liittoutumattomana selvisimme vuosikymmeniä 1,5 prosentin sotilasmenoilla bruttokansantuotteesta. Nyt kuitenkin keskustellaan vakavissaan puolustusmenojen nostamisesta viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se edistäisi vain kilpavarustelua ja tarkoittaisi budjetissa 16,5 miljardia euroa vuodessa ja tietäisi entistä kovempaa leikkauspolitiikkaa. Sen perustelemiseksi tarvitaan ulkoisia ja sisäisiä vihollisia.

Eurooppalaisten Nato-maiden puolustusbudjetit ovat yhteensä kolminkertaiset Venäjään nähden, väestö ja talous moninkertainen. Vain ydinaseissa Venäjä on ylivoimainen. Muun muassa Greenpeacen selvitys Venäjän sotilaallisesta uhasta osoittaa, että Nato on Venäjän suhteen ylivoimainen lähes kaikilla ulottuvuuksilla. Vuonna 2024 Naton palveluksessa oli 5,8 miljoonaa sotilasta, kun taas Venäjän armeijassa palveli 1,3 miljoonaa.

Saksassa joukko sosiaalidemokraattisia poliitikkoja on julkaissut manifestin, jossa vaaditaan paluuta ”rauhanpolitiikkaan, jonka tavoitteena on yhteinen turvallisuus”. Manifestin mukaan kaikkien Euroopan valtioiden on tehostettava diplomaattisia ponnistelujaan Ukrainan sodan lopettamiseksi. On yritettävä käynnistää uudelleen vuoropuhelu Venäjän kanssa aseiden vaiettua.

Manifesti pitää Naton varustelusuunnitelmaa (5 prosenttia BKT:stä) järjen vastaisena. Asevarustelun sijaan se vaatii varoja köyhyyden torjuntaan ja ilmastonsuojeluun. Se vastustaa amerikkalaisten keskimatkan ohjusten tuomista Saksaan ja esittää uusia aseistariisuntaneuvotteluja erityisesti ydinaseiden osalta.

Toiminta manifestin tavoitteiden puolesta tarjoaisi myönteisen näköalan meille kaikille eurooppalaisille.

Hannu Ketoharju