Suomalaisuuteemme kuuluu luja usko siihen, että olemme maailman onnellisin kansa, meillä vallitsee todellinen demokratia, korruptioita emme ole nähneetkään, tasa-arvoisempaa kansaa ei juuri löydykään, ihmisarvo on kunniassa, joten torninvartija voi huoleti huutaa yöllä: Valtakunnassa kaikki hyvin.

Ehkä pieniä puutteita voi kuitenkin löytyä? Onko noin 50 prosentin äänestysaktiivisuus merkki demokratian toteutumisesta ja kansanvallasta? Olen lukemattomia kertoja kuullut sanottavan, ettei äänestäminen vaikuta mihinkään, tätä lausetta toistavat eniten ihmiset, jotka ovat työttömiä tai muutoin vaikeassa elämäntilanteessa, äänestämättömyys on ensimmäisiä merkkejä syrjäytymisestä yhteiskunnassa.

Kuvaani on vahvistanut pitkäaikainen toimiminen pienen kaupungin eräässä vaalilautakunnassa, alueella jossa ihmiset hyvin tunsivat toisensa. Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että puolueista ainakin kokoomus voi todistaa, että äänestäminen kannattaa aina, omalla aktiivisuudellaan.

Kuinka paljon kokoomus sai vaalirahoitusta yksityiseltä terveysbisnekseltä?

Niinpä jokainen työtön ja syrjäytynyt, jonka mielestä äänestäminen ei vaikuta mihinkään, vaikuttaa näin luovuttamalla vallan aktiivisempien hyväosaisten käyttöön, jolloin se varmuudella ei palvele ainakaan hänen etujaan.

Toinen varma merkki äänestämisen välttämättömyydestä on yritysten ja talouselämän runsaskätinen vaalirahoitus, joka ohjautuu lähes kokonaan keskeisille oikeistopuolueille, asian merkitystä vähätellään, mutta ehkä niitä ilmaisia lounaita ei todellakaan ole.

Tällä hetkellä kiinnostaisi erityisesti tietää, kuinka paljon kokoomus sai vaalirahoitusta yksityiseltä terveysbisnekseltä täyttäessään lähes kaikki heidän toiveensa. Heidän puoluesihteerinsä vakuutti televisiossa hyväntuulisena vaalirahoituksen olevan kunnossa edellisten vaalien alla.

Kuinka hyvässä ja mistä lähteistä, sitä ei kerrottu, tuskin kerrotaankaan, koska käynnissä näyttää olevan taas uusi ”Hallintarekisterihanke” rahoituksen pimittämisen suuntaan.

Yhtä varmaa kuin talouselämän tuotteiden ja palvelujen mainostaminen on kannattavaa myynnin edistämiseksi, on myös heidän uskonsa vaalirahoituksen kannattavuuteen omien etujensa ajamisessa.

Näitä asioita kannattaisi jokaisen joka aikoo luovuttaa kansalaisoikeutensa käytettäväksi itseään vastaan miettiä uudelleen, seuraavissa eduskuntavaaleissa joudutaan miettimään, yritetäänkö henkitoreissaan korisevaa hyvinvointivaltiota elvyttää vai hankitaanko jo hautajaispukua.

Mauri Väisänen

Joensuu