Mielipide: Suomalaisten surkea luontosuhde näkyy marjastamisen katoamisessa!
Suomessa herätään usein liian myöhään kun yhteiskunnassa ilmenevät ongelmat ovat päivänselviä ja maalaisjärjellä havaittavissa.
Monta nuorta ehti kuolla ja loukkaantua liikenteessä vakavasti ennen kuin skuutit, nuo sähkölaudat saivat lainsäätäjät havahtumaan. Sama koskee kännyköiden ja niin sanottujen älylaitteiden käyttöä kouluissa, jopa oppitunneilla. Vasta kun käytöshäiriöt näkyivät jo luku- ja laskutaidon puutteissa ja niinsanotuissa pisa-tutkimuksissa, se sai koulut, viisaat opettajat ja monet vanhemmatkin vaatimaan rajoituksia.
Jos verrataan Suomen tilannetta esimerkiksi muihin EU-maihin, tulemme näissä asioissa järkyttävän selvästi jälkijunassa. ”Vapauden” mallia otetaan kaiketi vain Amerikasta, mutta onneksi sentään pyssyä ei saa meillä ostaa ja kantaa ihan jokainen höyrypää!
Kun suurin osa marjoista jää metsiin, voisi tehdä jotakin toisin.
Entä mitä pitäisi tehdä, että nuori sukupolvi saataisiin luontoon, metsiin ja esimerkiksi marjastamaan (mikä on sentään jokamiehen oikeus, huom!)? Susia, saati ihmisiä ei ole juuri näkynyt aamutuimaan, kun olen poiminut viime viikkoina Joensuun Honkaniemen polkujen varsilta helposti 25 litraa mustikkaa. Voi vain ihmetellä sitä, miksi muutama harva kerääjä on selkeästi eläkeläinen tai ulkomaalainen. Puolukkasadon kypsyessä, sekin marja poimitaan ulkomaalaisten tekemän tilapäistyön voimin – aivan kuten mansikat pelloilta! Hyvä niin, mutta kun suurin osa marjoista jää metsiin, voisi tehdä jotakin toisin. Vaikkapa hyvittää poimitut marjakilot kunnon ostohinnoin tai sitten kouluissa selkein numeroin: liikunnassa, biologiassa, terveys- ja ympäristöaineissa.
Luulisi, että eri vapaaehtoisjärjestöt, Suomen lukuisat urheiluseurat, niin sanottu Kohtuus-liike, Martat, Maan ystävät, ympäristöjärjestöt, jopa peruskoululuokat jne jne voisivat syyskesällä organisoida uudenlaista toimintaa, joka kohdistuisi juuri marjanpoimintaan. Mukaan tulevat nuoret saisivat sekä taskurahaa että merkinnän koulutodistuksiin. Koska nykyisin kaikki mitataan muutenkin rahassa, tämä voisi olla sopiva houkutin hyötyliikuntaan, suomalaisten luontosuhteen palauttamiseksi ja luonnonantimien hyötykäytön lisäämiseksi.
Pentti Stranius
susirajan virallinen Öisinajattelija