Mielipide: Vuorilammen taimenet
15. lokakuuta uutisoitiin viimeksi marketeissa tapahtuvasta väkivallasta ja anastuksista, puhumattakaan ”suuren luokan” varkauksista.
Kulkiessani metsässä täällä Pohjois-Karjalassa tunnelmassani siirryn ”kultaisen 60-luvun” Kuopion Haapaniemelle. Pikku-poikina kävimme makkaranpaistoretkillä Neulamäen Vuorilammella. Matka alkoi hiekkaiselta Tasavallankadulta kohti öljysoraista 5-tietä, siitä Kolmi-Sopen kautta isäntien kärritielle, jonka mutainen jatko vei ”kinttupolkuna” ylöspäin kohti lampea.
Polun vieressä liplatti puoli metriä leveä kirkas puro lammelta ja puolivälissä oli 10 metriä pitkä suvanto. Sen alareunassa oli ”tammi” eli veden korkeutta säätelevä puuportti. Pysähdyimme siihen syömään eväitä. Ihmeeksemme veden pinnalla näkyi pieniä polskijoita, joiden arvelimme olevan samaa kalakantaa kuin lammen viisisenttiset ahvenet.
Pikku-poikina kävimme makkaranpaistoretkillä Neulamäen Vuorilammella.
Tarkempi näky auringon valossa hiekkapohjaa vasten osoitti ne kymmensenttisiksi taimeniksi. Muistan ihmetelleeni sitä, että ”täällä korvessa” ne säilyivät vuodesta toiseen! Kukaan meistä ei ehdottanut, että särkisimme kalankasvatusrakenteet tai ottaisimme kalat haavilla: Siinä ne elivät vuodesta toiseen yleisen polun vieressä, kun perheitä, marjastajia ja retkeilijöitä kulki ohi.
Tämä tarina kertoo siitä, miten rajusti kulttuurin ja yhteiskunnan ”hyvät tavat” ja asenteet ovat 60 vuodessa muuttuneet. On helppo kuvitella nykyfaktojen valossa, miten äkkiä ja rajusti tuollainen idyllinen ”lohiallas olisi entinen”. Tekijöille se olisi vastuusta vapaata ”hauskanpitoa”, jota nauraen videoitaisiin ja tubetettaisiin nettiin, eli siis jollakin tavalla hyväksytysti!
Jos 60-luvulla tuollainen ”hauskuus” olisi tullut opettajan ja vanhempien tietoon, siitä ”yleisen linjan mukaan” olisi seurannut vakavaa uskonnollista ja moraalista ”tukistamista”. Se on nykyisin lailla kielletty, mutta näin kiusaamiskulttuurin aikakaudella entisenä pappina ajattelen, että nykyisen yhteiskunnan anomiassa eli laittomuudessa aina joku ”ongelmaihmiseksi” leimattu vain näyttää sen, mikä on kaikkien rakentama pulma. Siksi moni tuntee epämääräistä pelkoa yksin ”keskellä ihmisiä” ja metsän puroilla.
Jorma Luostarinen
Kuusjärvi