Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Ke 14.5. Louhi - Pääjärvi

Pikitietä olimme nähneet riittävästi ja ajoimme Louhesta tullessa suoraan tien E105 yli soratielle olipa se sitten hyväkuntoinen tai ei - no, ei ollut. Uutta olivat tien reunassa kauas näkyviin kiveen kirjoitetut rakkaudentunnustukset, “kihlaukset” nimien kanssa. Kenellekään tietä käyttävistä asukkaista ei jäänyt epäselväksi nuoren parin suhteen laatu.

Ensimmäinen varsinainen opetus tuli jo alkumatkasta ennen Suurijärveä (Сосновый, Mäntykylä). Edessä oli vartioimaton tasoristeys, siis sellainen - tokkopa tuolta mittään tulloo - mutta kyllä tulikin ja takaviistosta. Tasoristeys ei ollut kohtisuoraan rakennettu, vaan viistosti 75 asteen kulmaan. Veturin mentyä oli aikaa katsella kiskoja. Ne eivät olleet ruosteiset, vaan kiilsivät puutavaran ajosta.

Puuta Karjalan Tasavallassa on. Suomen metsiin vertaaminen ei onnistu, koska “metsänhoidolliset toimenpiteet” ovat erilaisia. Venäjällä metsä hakataan kvartaali (1 km²) tai kaksi kvartaalia (2 km²) kerrallaan ja syntynyt aukko jätetään uudistumaan sellaisenaan. Uudistuminen kestää sata vuotta. Tuloksena on sekametsä, jolla on kiistämättömät etunsa. Sekametsä ei ole arka hyönteistuhoille ja metsäpalot ovat paremmin hallittavissa kuin kuivissa kuusimetsissä.

Neuvostoliitto menetti sodan seurauksena 15 prosenttia asukkaistaan, Suomi 2 prosenttia.

Kuva: Martti Vaskonen

Seuraava yllätys on pienessä taajamassa oleva muistomerkki Neuvostoliiton sotilaiden hautausmaa, joukkohauta. Se on kookas ja hyvin hoidettu. Puolustustaistelua Louhin (Louhki, Louhski) piirissä käytiin neljän sotavuoden aikana ja kuolleiden sotilaiden joukkohautamuistomerkkejä on 13 eri puolilla piiriä. Suuri Isänmaallinen sota 1941 - 1945 oli todellakin suuri, kaikilla mittareilla ja mittakaavoilla, jopa täällä pohjoisen perukoilla. Neuvostoliitto menetti sodan seurauksena 15 prosenttia asukkaistaan, Suomi 2 prosenttia. Neuvostoliiton suuret uhriluvut johtuvat Hitlerin vaatimasta totaalisesta sodasta “tuhoamissodasta”, jossa ei riittänyt puna-armeijan tuhoaminen, vaan oli tuhottava myös kansa. Saksan ja sen liittolaisten vahvasti välineellinen maahanmuutto torjuttiin ankarasti. Suomessa uhrit tulivat lähes täysin sotarintamalla, missä kuoli enimmäkseen nuoria miehiä. Ikäviä muistoja et täällä pääse pakoon. Edellinen hotellimme Louhessa (Louhki) oli kadulla, missä vanhan puutalon seinään kiinnitetyssä kilvessä muistettiin kunnioituksella talon asukasta, joka oli taistellut valkosuomalaisia vastaan Suomen oikeiston järjestämien heimosotien aikaan 1918-1921.

Ennen Kokkosalmea pysähdyimme ihmettelemään tiellä liikkuvia kiviä, sammakoita, jotka olivat matkalla kutupaikoilleen. Vastaavaan muuttomatkaan en ole ennen törmännyt, miksi soratien yli on päästävä henkensä uhalla? Vastaavia alueita oli Pääjärven lähistöllä. Myöhemmin sain vastauksen biologeilta. Eli, sammakot siirtyvät vetisiltä soilta ja suolammilta kuivemmille paikoille sammaleen alle lämpimään talveksi. Vetinen suo on sammakoille kosioreissuja varten, kutemaan ja kesäksi elämään yltäkylläistä elämää. Tässä vaiheessa on siirryttävä ajassa taaksepäin maanantaihin 5.5.2025 Lyytin pubiin Savukoskelle.

Kuva: Martti Vaskonen

Puheissa paikallisen kirvesmiehen kanssa siirryimme aikaan ennen soiden ojitusta, niiden kuivaamista. Talon emäntä kertoi meille siellä olleille 55-56 vuotta sitten, että heidän talonsa rappusilla oli rakentamisen jälkeen aamuisin kyykäärmeitä lämmittelemässä niin paljon, että ne oli lakaistava pois. Tämä tarina kirvesmiehen mielestä oli tosi. Kyykäärmeitä ennen soiden kuivaamista oli valtavasti ja nyt kukaan ei ole vuosiin nähnyt ainuttakaan. Pääsimme jutuissamme yksimielisyyteen siinä, että kuivatussa suossa ei ole elämää, toukkia, hyönteisiä, sammakoita tai muuta ravinnoksi kelpaavaa. Laihoilla eväillä ei käärme elä, eikä monta muutakaan lajia. Kyykäärmeelle ei ole tutkijoita. Lajia ei seurata, samoilta paikoilta samoin menetelmin, eikä käärmeharrastajia ole, kuten linnuilla. Kyykäärme on jo uhanalainen ja siihen liittyvä tiedotus pysähtyy, kuinka pureman saaneen on toimittava. Käärmeisiin tottuneen kirvesmiehen mukaan, kyy ei pure varoittamatta. Jos kyy sattui olemaan paikassa, minne marjanpoimija työnsi kättään, niin puremalta välttyi, jos veti kätensä rauhallisesti pois. Kyy katosi omille teilleen. Vanhemmalla väellä on paljon kokemusperäistä tietoa, josta on hyötyä edelleen.

Kaupassa oli tyypilliseen tapaan kaikkea enemmän kuin riittävästi.

Kuva: Martti Vaskonen

Pääjärvellä on Solo-niminen hotelli, mihin emme voineet tehdä ennakkovarausta, vaan ajoimme kiinni olevaan hotelliin. Ovessa oli yhteydenottopyyntö netin kautta ja se ei auttanut. Samassa rakennuksessa oli Ozon-kuljetuksen toimipiste ja sen virkailija soitti omistajalle, joka tuli tilannetta selvittämään. Ja hyvin selvitti. Saimme huoneet sekä tiedon, kauppaan lähtiessä ovet voi jättää auki, varkaita ei ole, kamerat valvoo. Saimme kuitenkin pyynnöstä omat avaimet huoneisiin. Olimme syrjässä pahasta maailmasta 2000 asukkaan taajamassa. Kaupassa oli tyypilliseen tapaan kaikkea enemmän kuin riittävästi. Otin sisällä muutaman kuvan kotiväelle lähetettäväksi ja varmistuksena, että en ole Venäjällä nälkään kuolemassa (kuva L-P_14-5-2025_vitoskauppa-pääjärvi. Hotellin netti oli vapaasti käytettävissä ja WhatsApp toimi hyvin. Paluumatkalla Vitoskaupasta seurasin teinien kotimatkaa. Tyyliin kuului pojilla mustat leveälahkeiset housut, valkoiset lenkkarit ja koulupäivinä reppu. Hotellin respaan oli tullut nainen ja myös illan muita matkustajia varten hän ilmoitti saunan olevan tunnin päästä kylpykunnossa. Mikä ettei. Poliitikko on kuin tuuliviiri, aina myötätuuli puhaltaa. Veikko Lavin laulun sanoja, mutta näin kävi meillekin tänään.