Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Tiistai 27.5.2025

Valitsin Lugaan hitaan, hankalan reitin koska halusin nähdä maaseutua. Matkalla Lugaan Oredezin kautta on sata kilometriä huonosti viitoitettua tietä, mikä on paikoitellen upottavaa, vetistä. Maa on erittäin hienoa hiekkaa ja kun vesi poistaa kitkan hiekan sirujen väliltä, siitä tulee pehmyttä ja upottavaa. Hyvällä tuurilla selvisin muutamasta vaikeasta paikasta. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut joten pakollinen tauko olisi ollut pitkä. Pellot olivat suuria ja maatiloja oli harvakseltaan. Sitten alkoi metsätaival. Sekametsää oli paljon ja tukkipinot oli eritelty lajien mukaan: haapa, koivu, havupuu. Ymmärrän nyt hyvin “läntisen arvoyhteisön” halun tuoda oman demokratiansa tännekin. Läntisestä Euroopasta metsät on kaadettu jo 1500-1600 luvulla murto-osiin luontaisesta määrästä. Yksi sotalaiva vaati tuohon aikaan 1000 tammea, lisäksi puuta tarvittiin paljon poltettavaksi sekä rakentamista varten.

Lugassa sain huoneen rakennuksesta nimeltä Hotel Globus. Siinä on kahden hengen huoneet ja siellä lepäilevät ovat enimmäkseen työmatkalaisia. Tällä kertaa osa asiakkaista oli sotilaita. Ilmeisesti tulossa tai menossa rintamalle. Ainoa vapaa parkkipaikka oli kapea tila pääoven vieressä, mihin Suomen rekkareissa oleva autoni juuri ja juuri mahtui. Se että olin täällä asiakkaana, ei herättänyt mitään erityistä huomiota, ei yhtään kysymystä, eikä ihmettelyä. Jatkoin elämää kuten olin tottunut. Kaivoin polkupyörän esille ja lähdin ajelemaan keskustaan. Keskustassa oli viittapylväs, missä oli välimatkoja eri kaupunkeihin kuten: Pekin (Peking?) 7997 km, Mikkeli 452 km. Onko Luga Mikkelin ystävyyskaupunki? Luga oli saksalaisten joukkojen miehittämä 1941 ja lienee niitä kaupunkeja, mitkä sodan aikaan tuhottiin perusteellisesti, niin uudelta talot näyttivät.

Hotelli Globus tarjosi hyvän nettiyhteyden ja viihtyisät tilat kirjoittamiselle, biljardin pelaamiseen, pingikseen ja oleskeluun. Eniten porukat kävivät vain saunassa tai tupakkapaikalla ja siksi olin ainoa käyttäjä tässä monitoimisalissa. Autopesulaan oli vain 200 metriä ja 500 rulpalla (5,5 euroa) sai riittävän painepesuohjelman. Päivän työt oli taas paketissa.

Lugan keskustaa. Kuva: Martti Vaskonen

Keskiviikko 28.– lauantai 31.5.2025

Lugasta läksin aamulla helpointa 150 km reittiä Pihkovaan (Pskov, Псков). Pyrin ensimmäiseen hotelliin, mikä kohdalle sattui. Se oli Old City, kirjauduin sisään ja maksoin samalla, käteinen kelpasi hyvin. Hotellin vieressä oli kauppa ja keskustaan vain muutama kilometri.

Pihkovassa on edelleen lähes 200 000 asukasta, vaikka sen merkitys on vähentynyt. Nyt se on tärkeä matkailukeskus. 10 kaupungin muistomerkkiä sisältyy Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupunki on merkittävä liikenteen solmukohta ja täältä pääsee helposti samaa E77 tietä Viron kautta Latvian pääkaupunkiin Riikaan ja Kaliningradin rajalle asti. Pihkova on perustettu jo 700-luvulla ja sitä oli kiinnostavaa tutkia huolella muutama päivä. Sain huoneen viimeisten joukosta Old Cityn 3. kerroksesta. Huone 301 oli kuuma, patteri lämmitti edelleen, vaikka ulkona oli parikymmentä astetta plussan puolella. Henkilökunnalla oli kiirettä muutenkin ja väistin ikävyydet hakemalla autosta työkalut, sekä sulkemalla patteriventtiilin.

Käytin seuraavat päivät turistina ja kirjoitin välillä hotellin 1. kerroksen oleskelutilassa. Tilanne oli sama kuin Lugassa, matkustajat olivat omilla teillään. Netti toimi hyvin respan viereisessässä oleskelutilassa. Kahvia sain automaatista ja eväitä lähikaupasta sadan metrin päästä. Nyrkeilyleirillä olevat teini-ikäiset pojat mekastivat iltaisin 3. kerroksessa, mutta hälinä loppui kello 22 kuin taikaiskusta. Sisäinen valmentaja ratkaisi tilanteen muiden eduksi ja hiljaisuus jatkui aamuun saakka. Aamuisin heräsin pulun kurnutukseen. Ääni kuului niin epämääräisestä suunnasta, että en osannut sitä paikantaa. Ajankohdasta kertoi myös rakennuksen suolistoäänet, veden tulo ja meno.

Kokemuksena Pihkova on vaikuttava, eikä edes kallis. Huone maksaa noin 30 euroa päivässä ja ruoka on Suomen hintoihin verrattuna halpaa. Pihkovasta oli kuitenkin lähdettävä ja pakkasin viimeiset matkamuistot. Seuraava päivä on sunnuntai 1. kesäkuuta ja lähden silloin Venäjän ja Viron raja-asemalle.

Pihkovan keskustaa. Kuva: Martti Vaskonen

Sunnuntai 1.6.2025

Olin lukenut ja kuullut, että raja-asemilla tilannetta olisi tahallisesti vaikeutettu. Kaikki on mahdollista, tämäkin lisäharmi. Venäjän tullille en mahtaisi mitään, mutta Viron vuoksi talletin Tallinnassa olevan Suomen suurlähetystön toimipaikan hätänumeron. Hätänumeroon voi soittaa klo 13-16 sunnuntaisin. Epämääräisten tietojen mukaan rajalla voitaisiin vaatia avaamaan puhelimet ja tietokoneet, kuten nyt Trumpin USA:ssa käy. En ajatellut suostuvani tähän tarkuuteen, koska en ole mitään rikosta tehnyt Virossa. Olen käynyt siellä vain turistina ja sillä tavoin tukenut paikallistaloutta.

Lähdin Pihkovasta klo 12 ja olin tuntia myöhemmin Venäjän tullissa, missä ei ollut ruuhkaa ja yksi tulossa oleva turistibussi sai kaikki matkustajat kyytiin samalla, kun pääsin portille. Rajanylitys ei-kenenkään maalle kesti tunnin. Viron tullissa meni lähes kaksi tuntia, mikä johtui siitä, että kaikki autot röntgenkuvattiin. Saman käsittelyn sai myös matkatavarat. Onneksi rekkoja oli vähän, sillä henkilökuntaa oli niukasti. Mitään ongelmia ei nytkään ollut. Ehkä sunnuntain vuoksi aikaa oli riittävästi.

Nyt on lopullisen tilinteon hetki. Mitä neljän viikon reissusta jäi käteen? No, käteen jäi matkamuistot ja mieleen kysymys: Olisiko Suomi voinut 50 vuotta sitten järjestää Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin, ETYK kokouksen Helsinkiin, jos se EI olisi noudattanut silloin ylläpidettyä puolueettomuuspolitiikkaa? Oma vastaukseni on ehdottomasti ei! Nyt kun Suomi on uponnut korviaan myöten länsiliittoutuneiden militaristiseen ryhmään, sen toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet ja se on jälleen “lastu laineilla”. Mikäli lukija vastaa KYLLÄ, niin pyydän jatkamaan opiskelua historian ja puolueettomuuspolitiikan parissa.