Hän esitti myös, että Suomen olisi syytä koetella EU-oikeuden rajoja. Nämä väitteet eivät kestä tarkastelua.

Metsästyslain 41a §:ssä säädetään useista perusteista poikkeuslupien myöntämiselle. Valitusten kohteena ovat vain niin sanotut kannanhoidolliset (41a.3§) poikkeusluvat. Niiden käsittely hallinto-oikeudessa ei omaa oikeusvaikutusta muihin poikkeuslupaperusteisiin.

Jos suurpeto aiheuttaa välittömän vaaran, poliisi voi antaa määräyksen eläimen poistamisesta. Poliisin määräys ei ole valituskelpoinen, joten mikään valitusoikeus ei estä sen täytäntöönpanoa. Riistakeskus voi lisäksi myöntää poikkeusluvan turvallisuusperustein (41a.1§). Tällainen lupa on kyllä valituskelpoinen, mutta se perustuu eri momenttiin kuin kannanhoidolliset luvat, joista nyt puhutaan. Turvallisuuden ylläpito ei siten ole riippuvainen kyseessä olevista valituksista.

Jos suurpeto aiheuttaa välittömän vaaran, poliisi voi antaa määräyksen eläimen poistamisesta.

Tolvanen arvosteli myös ympäristöjärjestöjen valitusoikeutta. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2017:88 selvästi todennut, että yhdistyksen sääntöjen mukainen toimialue ja tarkoitus riittävät valitusoikeuden perustaksi. Tosiasiallinen toiminta voi laajentaa valitusoikeutta, mutta sitä ei voida käyttää sen kaventamiseen. Tämä linja on täysin johdonmukainen perustuslain 20 §:n sekä Århusin yleissopimuksen kanssa, jotka turvaavat ympäristövastuun ja osallistumisoikeuden kaikille.

On lisäksi syytä huomata, että metsästyslaki on valtakunnallinen ja luontodirektiivi unionin tasoinen säädös. Jos lupakäytäntö johtaa EU-oikeuden rikkomiseen, seuraukset maksaa koko valtio – verovaroin joka ikinen suomalainen, asuinpaikasta riippumatta.

Ja ennen kaikkea: luontodirektiivin tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuus. Se on yleinen etu, joka koskee jokaista kansalaista. Ilman luontoa ei ole mitään – ei elinympäristöä, ei taloutta, ei turvallisuutta. Toteutuakseen tämä tarkoitus edellyttää suppeaa tulkintaa ja tehokasta valvontaa. Nämä eivät voi olla alisteisia sille, että paikallisista löytyisi allekirjoittaja tikun nokkaan nostettavaksi.

Oikeusvaltiossa ratkaisu ei ole valitusoikeuden kaventaminen tai EU-oikeuden venyttäminen, vaan lain ja direktiivin täsmällinen soveltaminen. Metsästyksestä ei ole syytä tehdä oikeusvaltion sokeaa pistettä.

Leena Iivonen

puheenjohtaja, Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry