Joensuulainen Martti Vaskonen matkustaa toukokuun aikana Norjan raja-aseman kautta Venäjän Murmanskiin, Karjalan tasavaltaan ja lopulta Viron kautta takaisin Suomeen. Matka kestää arviolta ainakin kaksi viikkoa.

Martti Vaskonen

Perjantai 9.5.2025

Koska meillä Askon kanssa oli vain kolmen korttelin matka Viiskulman aukiolle, emme pitäneet aamulla kiirettä. Olisi kannattanut. Kun lähempänä kello kymmentä yritimme jalkakäytävällä päästä päälavan läheisyyteen, niin totesimme sen mahdottomaksi. Keskusta oli täyttynyt tuhansista Murmanskin asukkaista ja katsoimme parhaaksi vaihtoehdoksi tavata joskus juhlan jälkeen hotellilla. Jäin kurkistelemaan parin korttelin päähän muun väkijoukon tavoin Leninin valtakadulle, missä pääjuhlan jälkeen vanhaa ja uutta sotakalustoa menisi keskustan läpi.

Merkittävintä päivässä oli armeijan kaluston siirtymisen jälkeen Kuolemattoman rykmentin marssi. Marssi oli monenkirjava tuhansien ja taas tuhansien aikuisten ja lasten kulkue kohti viiden kilometrin kävelyn päässä olevalle yli 40 metriä korkealle Aljoshan muistopatsaalle. Se on rakennettu voitetun Isänmaallisen sodan 1941-1945 kunniaksi. Murmanskin asukkaita nopeasti lämmittänyt ja aurinkoinen sää oli haihduttanut viimeisetkin huolenaiheet. Olen osallistunut jo satoihin mielenosoituksiin ja kulkueisiin. Mitään vastaavaa en ollut aiemmin kokenut. Otin osaa tähän kulkueeseen, valokuvasin sitä ja silloin tällöin pyysin sodassa sukulaisensa menettäneen henkilön kuvaa kantavaa ihmistä kamerani eteen. Pyyntöni ei ollut turha ja se loi käsityksen siitä, että historiaa ei kirjoiteta uudelleen sellaiseen muotoon, mitä “läntinen arvoyhteisö” stubbeineen haluaisi. Etenin kulkueen loppupäässä, missä kävi vilkas puheensorina, jonka välillä katkaisi pienemmän porukan yhteislaulu. Mikään komento ei saisi väkijoukkoa näin laajamittaiseen osallistumiseen. Osallistumisen halu nousi omakohtaisista tai läheisten kokemuksista.

Kuva: Martti Vaskonen

Paluumatkalla poikkesin Olut Lista (Пивная Карта) -nimiseen lähiasukkaiden kantapaikkaan. Käytännöillä ei ollut mitään yhteistä itä suomalaisen baarikulttuurin kanssa. Myyjän työtä helpotettiin monin tavoin. Asiakas osti kerralla pullot, jotka arvoi juovansa, siirsi pöytään tai jokusen niistä kylmiöön myöhemmin nautittavaksi. Ostoksiin kuului myös erityyppiset naposteltavat. Hanaoluen sai tuoppiin tai kertakäyttöpulloon, joita kolmen kokoisia. Litran pullosta täyttyi oman tuoppi useamman kerran. TV:stä alkava Italian liigan ottelu oli peitetarina yhteiselolle tuttavien kanssa. Puheenaiheisiin kuului jossain määrin juhlapäivän anti. Naiset kunnioittivat liigaottelua poissaolollaan.