Mustinvaaran alue sijaitsee noin 6 kilometriä linnuntietä Lieksan ja Nurmeksen rajalinjasta pohjoiseen.

Jarmo Vacklin

Alue on Metsähallituksen hallinnassa ja suojelualue koostuu useista erillisistä suojelukohteista. Suojelualueen sisällä on muutamia muitakin vaaroja kuten Ristinvaara ja Jokivaara. Vaarojen lakialueet ovat noin 200–250 metriä merenpinnan yläpuolella. Myös itse Mustinvaara on reilut 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Mustinvaara on metsähallituksen talousmetsien kauttaaltaan ympäröimä.

Puun lahoamis- ja kelottumisvaihe saattaa kestää satojakin vuosia. Kuusien oksia koristaa paikoin naavat joita eläimet käyttävät pesänvuoraukseen ja kätkevät naavan joukkoon talvivarastoja kuten siemeniä. Kuva: Jarmo Vacklin

Mustinvaaran alue on erilaisten soistumien, lampien ja vaarojen mosaiikkia. Suurin osa alueen rämemetsistä on ojitettu puuston kasvun lisäämiseksi ja muutama oja yltää myös suojelualueiden sisälle.

Pohjois-Karjalan erämaat ovat otettu jo kauan kauan sitten metsätalouden käyttöön ja kuten muuallakin eteläisessä Suomessa täysin luonnontilaisia metsiä ei ole juuri kuin suojelualueilla. Pohjois-Karjalan luonnontilaisia metsiä otettiin suuria alueita hyötykäyttöön toisen maailmansodan jälkeen. Valtion metsiä annettiin uudistilojen perustamiseen.

Nykyisin tilanne on kääntynyt osin päinvastoin ja valtio ostaa metsiä yksityisiltä suojelualueiksi ja talousmetsiksi. Myös pitkälle 1900-luvulle jatkunut kaskitalous oli kova isku Pohjois-Karjalan erämaille. Suurin osa metsistä otettiin kaskiviljelyyn ja alueita kaskettiin ja poltettiin moneen kertaan. Valtio ei ollut innostunut kaskiviljelystä ja koitti saada viljelijöitä siirtymään peltoviljelyyn.

Auringon kuivattavalta vaikutukselta ja pakkasilta suojaava kilpikaarna alkaa kehittyä vasta, kun puu on noin 150-vuotias.

Mustinvaaran rinteillä voi nähdä miltä Pohjois-Karjalan vaarametsät näyttivät muutama tuhat vuotta takaperin. Tiheät ja laajat kuusimetsät peittivät Pohjois-Karjalan alueet silmänkantamattomiin, vain suot ja vesistöt rikkoivat näkymän.

Mustinvaaran lakialue on kuivaa kangasta. Maasto on paikoin kivikkoista ja louhikkoista. Vaaran päällä on suuria kilpikaarnaisia honkia. Vanhimmat puut voivat olla satojakin vuosia vanhoja. Auringon kuivattavalta vaikutukselta ja pakkasilta suojaava kilpikaarna alkaa kehittyä vasta, kun puu on noin 150-vuotias.

Toki lopulta myös järeä petäjä joutuu luovuttamaan ja elinvoima vähenee. Hiljalleen puun kaarnat tippuvat alas. Lopulta puu kuivuu ja kelottuu kauniin hopeanharmaaksi. Kelo voi pysyä pystyssä kymmeniäkin vuosia, kunnes se joutuu taipumaan myrskyn voimasta.

Mustinvaaran alemmilla tuoreilla kankailla kuusi ottaa vallan. Paikoin paksun seinäsammaleen seassa makaa lahonneita liekoja. Sekapuuna on myös koivua ja leppää etenkin soistumien ja lampien reunamilla.

Osa kääpälajeista lahottaa puuta lahoamisen alkuvaiheessa ja osa loppuvaiheessa, osa siltä väliltä. Kuva: Jarmo Vacklin

Metsissä on rikas lajisto kääpiä. Taulakäävän, kantokäävän ja tavallisien kääpien lisäksi myös harvinaisempiakin kääpälajeja. Varsinkin vaaran korpimaisissa notkelmissa on rikas kääpälajisto. Suurin osa kääpälajistosta on kuusenkääpiä.

Jos on onnekas saattaa kohdalle sattua muun muassa riekonkääpä. Riekon kääpää ei juuri alle 150 vuotiaista metsistä löydä, riekonkääpä on aito aarnimetsien laji joka oli ennen yleinen koko eteläisessä Suomessa mutta nyt hävinnyt lähes kokonaan. Myös ruostekäävän ja rusokantokäävän voi Mustinvaaran maisemista löytää. Nämäkin lajit ovat hävinneet suurimmasta osaa eteläistä Suomea ja vielä Kainuussa ja Pohjois-Karjalan metsissä lajia tapaa useammin.

Mustinvaaran linnusto on myös rikas ja mielenkiintoinen. Vanhojen metsien lintulajeja on monia muun muassa metso ja kuukkeli. Pohjois-Karjala sijaitsee aikalailla kuukkelin esiintymisen etelärajalla. Aikaisemmin kuukkeli pesi aivan eteläistä rannikkoa myöten mutta nykyisin Etelä-Suomen kuukkelimetsät ovat varsin eristäytyneitä toisistaan. Mustinvaaralla metso löytää vielä soidinpaikkoja syvätä aanikuusikon kohdusta.

Kilolammit, kuvassa lammista suurempi joka sijaitsee Mustinvaaran suojelualueen länsireunalla. Kuva: Jarmo Vacklin

Mustinvaaran länsireunalla sijaitsevat kilolammit jotka laskevat vetensä Mustinlampeen. Lammet ovat luonnontilaisia ja reunoiltaan soistuneita. Lampien linnusto ja kasvisto on rikasta. Lammissa viihtyy muun muassa lumpeet ja reunoilla saattaa kohdata kaitakämmekän tai punakämmekän. Vesilintuja ja kahlaajia tapaa soistuneilla lammilla useita lajeja kuten metsäviklo, valkoviklo, liro, tavi, telkkä ja joutsen.

Mustinvaaran luonnontilaisissa metsissä on mahdollista saada käsitys miltä näyttivät Pohjois-Karjalan ja liki koko Suomen peittävät laajat ja synkät kuusikot. Myös voi havaita miltä näyttää luonnontilaisen aarnimetsän oikea puulajisuhde. Aarnimetsässä lehtipuita on vain lähinnä kaatuneiden puiden jättämissa aukoissa tai vesistöiden reunamilla.

Kaikki Pohjois-Karjalan laajemmat lehtimetsät ovat jäännöstä kaskitaloudesta, tosin hiljalleen nämä kaskikoivikot ja lepikot kuusettuvat. Näiden vanhojen lepikoiden jäänteitä voi vielä havaita Joensuun liepeiltä Pyhäselän ympäristössä sekä Kiteen suunalla.

Kesäuusinta: Artikkeli on julkaistu aiemmin Itäsuomalaisen verkkolehdessä 17.05.2025