Uutisen taustalla oli Itäsuomalaisessa (24.4.) julkaistu kirjoitus, jossa lehtiyhtiön hallitusta vetävä Matti Pesonen totesi lehden toiminnan päättyvän, ellei uusia tilaajia löydy.

Myös Joensuun työväenyhdistys sekä SDP:n puoluevaltuuston varapuheenjohtaja Neeta Röppänen ovat haastaneet alueen toimijoita vastaamaan huutoon ennen kuin on myöhäistä.

Lehden lukijoiden tiedossa lehtiyhtiön talouden haasteet ovat olleet jo pitkään. Jatkuvuuden kannalta ongelmana eivät olekaan tilaajat, jotka jo lehteä tilaavat, vaan tahot, jotka eivät ole mielestään lehdestä kuulleetkaan, tai jos ovat, niin eivät ole ymmärtäneet jo pitkään jatkuneiden vetoomusten vakavaa luonnetta. Nyt olisi aika.

Tavoitteen ei pitäisi olla ylivoimainen.

Itäsuomalainen tarvitsisi toimintaansa jatkaakseen 500–1000 tilaajan nettolisäyksen tilaajakantaansa. Yksittäiselle toimijalle sellaisen tilaajamäärän hankkiminen on mahdotonta, mutta kun alueella toimii kymmeniä ammatti- ja puoluejärjestöjä sekä kymmeniä tuhansia niiden jäseniä, tavoitteen ei pitäisi olla ylivoimainen.

Välttämättömimmän avun tarjoaisi jo esimerkiksi se, että kaikki SDP:n piirikokouksessa paikalla tai edustettuina olleet puolue- ja ammattijärjestöt hankkisivat kukin parikymmentä tilausta tai sijoittaisivat osuuskuntaan 1000 euroa.

Sinänsä on ymmärrettävää, että uutisointi 119-vuotiaan työväenlehden toiminnan mahdollisesta lopettamisesta pysäyttää. Lehden tilanne on kuitenkin se, ettei sen tilauskantaa ole yli vuoden markkinoinnin tuloksena saatu kääntymään. Hiekka tiimalasissa on valumassa joka tapauksessa loppuun, ellei tulevina viikkoina löydy uusia avauksia.

Uutisoinnin myötä järjestöt toivottavasti heräävät ja lehdelle löytyy tulevaisuuden turvaava ratkaisu tilausten, osuuspääomituksen tai muun rahoituksen muodossa 21.5. järjestettävään yhtiökokoukseen mennessä. Huonoimmassa tapauksessa ratkaisuja ei löydy, mutta ainakin on yritetty ja lukijat muutokseen valmisteltu.

Arto Miettinen

päätoimittaja